Ensi vuonna pitäisi suorittaa varhaisperkausta ja taimikonhoitoa. Kysyisin kokeneemmilta, riittääkö tämä malli vai vaatiiko järeämpää? Raivattavana oli koivuvesakkoa ja about 10-vuotista mäntytaimikkoa.
Merkin puolesta voit valita ihan minkä vaan noista. Onhan noita muitakin merkkejä ja kaikilla niillä saa jotain poikki kun vaan terät on kunnossa.
Valjaat on ne, jotka tekee miehen:) eli kun menet sinne kauppaan, niin koeta erilaisia valjaita sahan kanssa ihan rauhassa. Kattele niiden säätöjä ja pehmikkeitä. Investoi valjaisiin, niin saat painavammankin sahan laulamaan ja mielen keveäksi.
Hiki tuossa hommassa tulee kuitenkin, mutta se on mukavampi kestää kun on tehnyt kaikkensa, että välineet toimii. 🙂
Tuo arton balancein mainostus on yliampuvaa. Hyvät ne ovat mutta riittävän ramun koneen muutama tunti tuo aivan varmasti olkavarsille arkuutta. Kyllä muutama tunti menee aivan hyvin mutta vielä on kehittämisen varaa. Lisätoppaaminen ehkä auttaisi vielä asiaa. Puhun nyt raskaan ennakkoraivauskoneen roikotuksesta.
Tuo taannoinen Glan teholistaus on muutoin oikein, mutta tehoyksikkönä on hv, ammatipiireissä puhutaan Kw.
Omien työkokemusten mukaisesti voin sanoa, että 2,0 Kw on ehdoton alaraja metsähommiin. Nyt käytössä huson 2,2 Kw, tehokkaammilla kun on sahannut, niin isompaa on ikävä.
Olet oikeassa tuon tehon suhteen. Stihlin sivuilla pitääkin olla tarkkana, kun hevosvoimista kertovan luvun perässä on kW. Oikeat luvut ovat seuraavat:
Sahan koko on tietysti makuasia, mutta edellisen kirjoittajan tapaan suosin isompaa mallia, kun missään olosuhteissa ei edes 490 ole liian tehokas. Painon suhteen 460- ja 490-mallien välinen ero on minusta pieni, joten yöunia ei tämän asian takia kannata menettää.
Vertailu 260 vs. 460 ei ole oikeutettua, ennemminkin 410 on pienempi vastine 460:lle. 410 on nimittäin 260 runkokahvavaimennettu versio ja erilaisilla valjailla. 260 on enemmän yleissaha, huolimatta metsäkäyttöön sopivasta lyhyestä runkoputkesta, moottori on kauppiaden mukaan sama.
Ilmoitettua teholukua ei kannata liikaa tuijottaa, enneminkin sitä kierroslukua jolla tulee suurin teho pihalle ja verrata sitä maksimikierroksiin. Mitä suurempi ero, sitä laajempi käyttöalue ja sitkeys. Ja järeillä rungoilla se merkitsee paljon. Ja teränopeutta pitää vahtia, jos kulmavaihde jättää teränopeuden johonkin 7000 kierrokseen, on tunne kuin terä olisi tylsä. Parhaimmillaan terät viuhuu kymppitonnia.
Aloittajan tapauksessa ei ilmeisesti ole tulossa 15 sentin runkoa kokoajan vastaan ja taimikoiden tiheissä puskissa sahan ketteryys pääsee kunniaan. Eli lyhytputkinen ja kierrosherkkä saha on paras ratkaisu. Ainoa mikä omasta mielestä puoltaisi jonkun 490 hankintaa, olisi mahdollisuus käyttää 225 terää, sillä kun tottuu tekemään varhaisperkausta, tuntuu 200 sahaaminen ihan kädettömältä. Itse pärjäsin pitkään omissa (ajallaan tehdyissä) taimikonhoidoissa juurikin tuon 260 kokoluokan sahalla, mutta halusin lämpökahvallisen sahan (käsien verenkiertohäiriöiden takia), ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin 45 cc ammattisaha.
Minä kyllä jättäisin nuo pikkuraivurit suosiolla heinän niittoon. Minulla on yksi sellainen tuolla varastossa jolla joskus tein myös raivuhommia. Perkaus on ihan ok jos raivattava puusto on tarpeeksi pientä. Mutta kun alkaa tulemaan vähänkin isompaa puuta vastaan niin auttamattomasti vääntö loppuu kesken vaikka kuinka haritus on terässä kunnossa. Varsinkin kun palkollisena tuota raivuuta tekee niin isosta sahasta (voimakkaasta) ei ole kuin hyötyä. Itse sahailen 460 sahalla ja se on kyllä aika sopiva nyky kohteile.
Noista valjaista sen verran että ei oikeastaan muita kunnon valjaita ole kuin huskun balancet, joista arto kirjoitti. Muut ovat lähinnä ”riimuja”. Ainakaan minun vartalolle ei sellaisia säätöjä tilhin valjaissa löydy että ne kelpaisi. Tilhin valjaat sopiii hyvin tuhon pihapensaiden niittoon kun niitä ei tartte pitää kuin tunti viikossa.
”Aloittajan tapauksessa ei ilmeisesti ole tulossa 15 sentin runkoa kokoajan vastaan ja taimikoiden tiheissä puskissa sahan ketteryys pääsee kunniaan. Eli lyhytputkinen ja kierrosherkkä saha on paras ratkaisu. Ainoa mikä omasta mielestä puoltaisi jonkun 490 hankintaa, olisi mahdollisuus käyttää 225 terää, sillä kun tottuu tekemään varhaisperkausta, tuntuu 200 sahaaminen ihan kädettömältä. ”
Tässä on hyvä pointti. Tehoreservi on kiva, mutta eipä se kauhiasti auta jos vastassa on sen halkaisijainen puu, että 200 mm terä ei yllä. 200 terästä ei suinkaan ole hyötykäytössä 100 mm vaan ehkä sen 70 mm, joten oikeasti hyvä yhdistelmä olisi joku turbosaha, johon saisi 300 mm terän. Liekö tällaista edes olemassa? Painanee mokomakin tonnin ellei kaksi 🙂
Eikös se ala olemaan jo vähän liian järeää metsää raivattavaksi jos ei 200 mm terällä pärjää ? Siitähän tulee jo ainespuuta ja nehän on syytä jättää pystyyn. Kyllähän tuolla 200:lla pärjää hyvin jos kahta puolien sahaa ja kädellä vähän puuta tuuppaa. Itse en ole vielä sen suurempaa terää tarvinnut.
On muuten jännä juttu, että viimeaikoina tuttu ammattiraivaaja on tuskaillut tosi järeiden raivausrunkojen kanssa. Ei ole paikotellen riittänyt edes 225 teräkään. Ja näitä runkoja on ollut sen verran vähän hehtaarilla, ettei energiapuuhakkuu ole ollut kannattavaa ja jätetynä ko. hieskoivut ja lepät olisivat tuhonneet varsinaista taimikkoa.
Monissa tapauksissa nämä ovat niitä runkoja, joita on jätetty varhaisperkauksessa ”täydennykseksi” ja ovat ottaneet yliotteen viereisistä rungoista. Ja valitettavan paljon taimikoista löytyy uudistuksessa jätettyjä läpimätiä kuusenturreja.
Tuon 225 terän toin esille varhaisperkauksen tehokkuutta lisäävänä, yllättävän paljon se nopeuttaa vesakon niittämistä.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.