Ms 250 on hyvä malli stihliltä, eli pitäisin kunnossa. Kevyt ja kompakti saha kokoisekseen verrattuna moniin uusiin ja ammattisahoihinkin. Uusia kaasuttimia saa 20eur postikuluineen ja alkuperäiset stefat, bensaletkut halpoja kaikkiin sahoihin.

Ammattilainen katsoo ensin nopeasti tiiveyden, ennen osien laittamista.

Itsellä oli aikoinaan hetken aikaa tuo Stihlin 250. Talven käyntiongelmien ja huskuja hieman kankeamman muotoilun vuoksi jäi vähälle käytölle ja myin mökkiläiselle polttopuusahaksi. Etenkin sammuilu pölylumella avoimen mekanismin sammuttimen kosketushäiriöiden vuoksi vei lopullisesti hermot. Voimaa oli hintaluokkaansa mukavasti ja vääntöä, oli paksuilla rungoilla mukava saha sinänsä.

Kyllä se 543 on vaan niin paljon näppärämpi karsintaan muotoilunsa ja keveytensä ansiosta joka oli ratkaseva tekijä valintaan ja varsinkin sahan painolla mulle merkitystä kun mulla on aina ollut voima minimitekijä.

Stihlin 241 voima vääntävämpää kaatoon ja katkontaan ja 543:sen kiihtyvyys parempi kasintaan.

Husku 543:sa  ei vielä kertaakaan ole ollut pienintäkään käyntihäiriötä  ja 241:sä on aina joskus ne tietokoneruokinnan temput.

Stihlissä on tärinänvaimennus teräsjousilla jotka on paperilla paremmat kuin huskun kumitulpat.

Huomattavasti enempi oon 543:lla sahannut mutta 241:kin on jo kolmas laippa menossa.

Kummankin sahan ostin silloin kun kyseiset mallit tuli markkinoille.

Sen takia se pitää olla kumpikin saha ettei tarvi sitä haikailla onko ruoho vihreämpää aidan takana. Vielä kun saisin Stihilin raivaussahan kaveriksi sen Jonseredin testivoittajan.