Kylmänä ryyppy päällä 4-5 nykäsyllä herää sitten puolikaasulla käy vähänaikaa. Ei kuitenkaan yhtäkään lankkua saa poikki. Senjälkeen ei lähde mitenkään käyntiin samana päivänä. Saako bensiiniä liikaa vai liian vähän ?.
Pitkään harkittuani asetuin samalle kannalle jätkä pätkän kaas.
Suurempi todennäköisyys on juuri niinpäin ettei sammu ja varsinkaan ei ainakaan iteltään kesken käytön. Joku pitää viedä virta maihin (koneen runkoon) jotta se kipinä sytystyksestä katoaa ja kone sammuu.
Joskus – tyristorilaitteiden alkutaipaleella – oli HVA:llä sellainenkin saha, jossa katkaisija oli ainoa maadoittaja ilmeisesti ensiövirralle. Siinä kipinää ei syntynyt, kun kytkentä runkoon loppui.
Sytytyspuolahan toimii nykyvehkeissäkin induktiolla, eli siinä ei ole suuria muutoksia tapahtunut.
Kivelänhanttu kertoi jo ajat sitten imupään olleen ”kuurassa” – eli jäässä.
Jos haluaa murheiden jatkuvan, ei kannata imusuodatinta vaihtaa, sehän maksaa muutaman euron.
Ei imusuodatin vaan ilmanpuhdistaja. Huskussa tiedän olleen kaasuttimen alumiinin niin huokoista että koko sahaerästä piti vaihtaa kaasuttimet. Bensana käytän 98 seospensaa joka on voimakas liuotin. Kaasuttimrt tilataan eri valmistajilta kilpailuttaen.
On varsin tavanomaista, että kylmähkö – kostea ilma jäähdyttää kaasuttimen ja ilmannsuodattimen. Siksi käytäntö, jollaista olen harrastanut pitkään, on, että aamulla sahaan pistetään kotona pesty ja kuivattu suodatin. Olen nähnyt, kun nopeasti saa kaasuttimen kurkun näkyviin, että siellä on jäätä, joka tulee kostean ilman vedestä.
Normaalisti, kun saha on ollut metsässä ja sopivalla kelillä nyppää sen käyntiin, se toimii ”väkinäisesti” ensin ensimmäisen kuusen teon ajan. Ei muuta kuin reipasta kaasutusta, että kone lämpiää.
Kun on saanut sahattua rungon valmiiksi, niin saha maahan, kasaillaan pölkyt, hörpätään kupponen ja nypätään saha käyntiin – ja aletaan sahaamaan. Koko päivänä ei kenkkuile.
HVA 346 – mallinen saha oli uutuutena sellainen, että siinä vuoti imukaula, etupäässä siksi, että sen panta katkesi. Lisäksi sylinterin helma oli sellaista valua, että se laski seoksen liian laihaksi kovilla kierroksilla.
Meillä laitettiin takuuseen n. 15 Huskua, joten on varmaa tietoa. Niihin vaihdettiin mäntä ja sylinteri – osien hintaluokka olisi ollut kolmesataa €.
Joskus ”vanhaan hyvään aikaan”, kun henkilöautoissa ei ollut termostaatin ohjaamaa imuilman esilämmitys systeemiä, syysaamulla lähdimme töihin kaveri Izusulla. painelimme menemään hyvää tietä 20 km, kun autä suorastaan tukehtui.
Kaveri oli nopea ja sai konepellin auki ja ilmansuodattimen kannen pois nopeasti: Kaasuttimen kurkussa oli jäätä niin paljon, että 60 millinen reikä oli kutistunut senttiseksi. Ehdin nähdä sen ennenkuin jää putosi sisään.
Kannet kiinni ja menoksi. Silloin suositeltiin käyttää jäänestoa, nimeltään Kaasutinsprii.
Nyt on bensiinissä alkoholia, mutta ilmansuodatin vetää silti kuuraan. Pakkokäyttö auttaa, kunhan pidetään sulamistauko sen päälle.
Sen verran pitäisi ymmärtää koneen käynnistä, että sammuuko se liikaan bensiiniin, vai liian vähään.
Myös pikku-Tilhissä on talviläppä, jota kaikki käyttävät talvella Jeesusta lukuunottamatta, hän ei sahaa huolla, vaan vaihtaa aina uuteen.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.