Nykyajan ammattisahat tarvitsevat todella vähän huoltoa. Turha kantaa suurta määrää varaosia mukana. Jokaisella ammattilaisella on aina varasaha mukana, ainakin yksi työryhmällä. Ainoat varaosat, jotka löytyvät repustani , ovat tulppa ja ilmanpuhdistin. Jos isompaa remonttia syntyy työpäivänä, jatkan varasahalla ja korjaan viat kotona.

Niin, onhan niitä raivaussahoja missä on laippa ja teräketju. Vähemmän kumminkin ammattikäytössä…

Hakkuuthan nykyisin tehdään motolla…

oksapuu:”Niin, onhan niitä raivaussahoja missä on laippa ja teräketju. Vähemmän kumminkin ammattikäytössä…

Hakkuuthan nykyisin tehdään motolla…”

Edellä on mainittu Sinitaivaan 488, Echon 4500 ja Tilhin 261 – sahat. Niissäkin on muistaakseni terälevyt ja teräketjut. Oikaiskaa jos olen väärässä.

Ensiharvennukset olisi kyllä aivan järkevää tehdä M-sahalla jo harvennusjäljen takia, mutta siinä olisi mahdollista myös tehdä taloudellista tulosta, jos ei ravaisi jatkuvasti kilometrin päästä varasahoja raahaamassa. Sillä toimntatavalla ei työstä juuri tulosta synny, mutta polku varikolle pysyy kyllä ravalla.

Kiveen / maihin sahaaminen voi jopa tuhota ketjun niin, ettei se koskaan kuntoudu ennalleen. Siksi minulla on ollut aina varaketju mukana. se on myös yleensä kevyempi kanniskella kuin varasaha. Aivan sama juttu on varalaipan kohdalla. Minulla on aina ollut niin hyvät sahat, että ne kestävät useamman laipan ja paljon ketjuja. Kun pitäytyy Ruotsalaissahoissa, varalla ollut uusi ketju/ laippa paketti sopii seuraavaankin versioon.

Lisäksi vetorissa – Useita Oregonin valmistamia vetorissoja on rävähtänyt hajalle, niin tapahtuu, kun koneessa on kunnolla kierroksia. Rissoista on vielä kaksi eri versiota yleensä, samoin laipoista, mutta kahta eri pituista laippaa en kyllä kanna mukana. Ja kyllä, yleensä on putsari, on jopa imupää ja rautalankakoukku, sytytystulppa ja koloavain, jos saha sellaista tarvitsee.

Tuosta mukana kulkevasta tavarasta ollaan montaa mieltä, mutta minusta kaikkein hölmöintä on kantaa lisäpolttoainetta mukanaan koko ajan. En kuskaile edes mittanauhaa, en viilaa, en edes yleensä yhdistelmäavainta työtä tehdessä, ellen ole aivan varma, että tarvitsen niitä. repussa on yleensä kaikki, työkalut omassa pussissaan, hakkuulla on päällä varustevyö, jossa koukku -ja sakset, Vänkäri on, jos on tukkikokoista puustoa, mutta se kulkee puulta puulle, tarpeen mukaan, ei ole koko aikaa kädenulottuvilla.

Saattaa teistä – harrastelija-näpertelijöistä tyntua ihmeelliseltä – jopa tuhlaukselta,kun ostetaan laippoja muutama, ketjuja esim kymmenen, rissaa ja tulppaa pakkauksittain, mutta kun luottaa itseensä ja siihen, että työ jatkuu vuosia eteenpäin, niin sitenkin pystyy elämään.

Pätkäsahan kone on ihan samanlainen kuin pitkäputkisenkin. Ainoa ero on, että sillä oksaisestakin puusta oksat lähtee, että ravahtaa.