Kovin on erilaiset näkemykset Sitralla ja Bioenergiayhdistyksellä perusskenaariosta, Sitra olettaa, että 2035 turpeella tuotettaisiin vielä 12 TWh energiaa kun taas Bioenergiayhdistys olettaa tuotaanon olevan tasoa 3 TWh.  Nykyisin taso lienee jotakin 15 TWh luokkaa (?). Vaikuttaa siltä, että Sitra tarkoituksellisesti aliarvioi turpeen polton vähenemisen nopeutta.

Turvetta halutaan korvata lähinnä biomassalla, tuulivoimalla ja kaukolämmön vähentämisellä. Ihan OK varmaan, paitsi että biomassan runsas käyttö (runkopuu) pienentää hiilinielua ja vaikuttaa päinvastaiseen suuntaan mitä tavoitellaan. Yhteistuotannon (lämpö+sähkö) voimakas vähenemine Suomessa ei ole kuitenkaan toivottavaa, koska Suomessa sekä sähkön tarve että lämmön tarve kasvaa voimakkaasti talvella.

Korvaan särähti se, että Sitra näyttä vertaavan turpeesta saatavaa energiaa työllisyyteen ainoastaan turpeen kohdalla (pieneltänäyttää) muttei tee samaa esimerkiksi kivihiilen ja maakaasun kohdalla. Niiden työllistävä vaikutus Suomessa on olematon, molemmat tulevat pääosin Venäjältä.

Sen verran kieltämättä haiskahtaa Sitran linjaukset, että herää kysymys koko organisaation olemassaolon tarpeesta.

Jospa kansalaiset tietäisivät, miten paljon Suomeen ja muihin Euroopan maihin tälläkin hetkellä hankitaan ja asennetaan suuria diesel-varageneraattoreita. Yhdysvaltalaiset Caterpillar, Cummins, ja muut moottori- ja generaattorivalmistajat tekevät koko ajan hyvää tulosta. Tuuli- ja aurinkovoima tarvitsevat aina varavoimalat. Jostain syystä tätä ei juuri koskaan kerrota suurelle yleisölle, eikä ilmeisesti poliitikoillekaan. Mitä hajautetummaksi sähköntuotanto muutetaan, sitä enemmän sähköä tullaan tuottamaan kalliilla diesel-voimalla. Sen maksaa sähkönkuluttajat.

Tyypillistä nykyajan asenteellista osaoptimointia. Ei oteta huomioon lainkaan sitä kuinka moni turpeen’ kanssa työskentelevä menettää ansiomahdollisuutensa ja joutuu muuttamaan suuriin taajamiin, jossa taas tarvitaan kaikkea infrasta asuntoihin ja palveluihin. Kuluupa tähän kohtuullisen paljon energiaa. Vastaavat jäävät hyödyntämättä maaseudulle, joka entisestään kuihtuu.

Juuri näin.

Suomen turvevarat ovat monin kertaiset Norjan oljyvaroihin nähden. Norja tuottaa oljyä 1,5 milj barrelia/päivä eli kasvihuonekaasua CO2 vuodessa n. 220 milj tn ja maakaasusta tulee saman verran.

Norja tuottaa siis energiavaroistaan CO2-päästöjä jotain 500 milj.tn/v.

Eikä kukaan esitä kritiikkiä?

Suomen kaikki päästöt turve mukana yht. 53 milj.tn/v.

Miksi Suomi ei voi hyödyntää enegiavarojaan, mutta Norja saa?

Turpeen luokittelu uusiutumattomaksi suomalaisten omalla päätöksellä (EU ei ole näin säätänyt) estää liikekennepolttoaineiden valmistamisen turpeesta.

Suomihan voisi valmistaa, kun turveluokitusta muutetaan, liikennepolttoaineita vientiin mielin määrin aivan kuten Norjakin ja tyollistää kymmeniä tuhansia suomalaisia maaseudulla ja pitää maaseutu elinvoimaisena. Energiaviennin päästöjähän ei luotteaisi Suomen kontollle kuten öljynvientiä ei lueta Norjalle.

Suomen kasvihuonekaasutasetta laskettaessa pois on jätetty kaksi suusta nielua.

Metsäviennin CO2 -päästö n. 30 milj.tn, joka ei kuulu Suomen taseeseen kuten Norjan oljynvientikään ei kuulu Norjan taseeseen.

Viiden miljoonan suohehtaarin ojittaminen on vähentänyt alan metaanipäästöjä n. 30 milj.ekv tonnilla vuodessa.

Suomen kasvihuonekaasutase on rajusti jo positiivinen.