Suorittava porras:
”Hirvi ei ole taimikoiden pahin uhka. Sitä on valitettavasti vetämätön isäntä.”

– Kyllä isännästä tulee helposti ”vetämätön” taimikoittensa hoitoon, kun kokemusta on ensin kertynyt, mitä saa vaivojensa palkaksi, kun esim. vajaaksi jääneeseen kuusentaimikkoon jättää suurin toivein luontaista mäntyä tai rauduskoivua täytteeksi.

Muutaman vuoden kuluttua on jäljellä pelkkä monesti karuhkolla maapohjalla kituva harvksi jäänyt kuusen taimikko. Tukkia saa niistä odotella seuraava sukupolvi. Tuskin onnistuu sittenkään.

Vai on hirvistä koitunut lisäarvoa metsille, kun motivaatio metsänhoitoon monelta metsänomistajalta kadonnut?

Olisi pikaisesti ryhdyttävä tutkimaan, mikä osuus kuusen juurikäävän leviämiselle on valtavaksi paisutetun sorkkaelänkannan oleskelusta kesäaikaan kuusikoissa ja kuusen taimikoissa.

Kuusen hiusjuuret sijaitsevat valtaosin pehmeän kuntan ja kivennäismaan rajassa, joten jokanen sorkkaeläin kuusikossa vieraillessaan rikkoo kuusen juuristoa. Juurikäävän itiöistä ei kesäaikaan liene puutetta.

Kitkentäkoneenkin vaikutus juurikäävän leviämiseen olisi syytä selvittää.

Onneksi tällaisia koneita on Suomen metsissä töissä joku 100 kappaletta ja vain taimikoissa. Tätä tapahtuu kiertoajan kuluessa ehkä alle 5 % pinta-alasta männyn ja kuusen taimikoissa. Kesäkautena hirvet tallaavat lähes 150 000 sorkkaeläimen toimesta kuusikoiden juuria taimikosta aina hakkuukypsiin metsiin, joten vertailumahdollisuus puuttuu.

Kesäaikaiset harvennushakkuut ovat kitkentäkoneita paljon suurempi uhka juurikäävän etenemiselle, mutta sekin voi olla pikkutekijä hirvien päivittäisiin juurten tallaamisiin verrattuna.

Hirvien vuoksi kuusettumista etenee nopeammin, mitä uudistamisen tilastot kertovat:

– avohakkuualueet istutetaan lähes kaikki kuuselle.

– männylle tai koivulle istetetuista alueista tulee hyvin monesti hyvin harvoja ja vikaisia metsiä, tai ne taimettuvat hitaasti kuuselle luontaisesti tai niitä joudutaan täydennetään kuusen taimilla.

– männylle tai rauduskoivulle luontaisesti tai kylväen uudistetut uudistusalat ovat olleet jo pitkään kuusettumisen vuoksi entistä suuremman hirvisyönnösten kohteena. Mäntytaimikot ovat hirvien pääasiallisia talvilaitumia ja niitä on aikaisempia vuosikymmeniä vähemmän. Silti hirvien talvikantaa ei ole leikattu, vaikka ruokaa on selvästi vähemmän. Näitäkin alueita joudutaan hirvisyönnösten jälkeen täydentämään kuusella, jos kuusta ei ole tullut täytöksi luontaisesti.

– kuusimetsien pinta-ala kasvaa entiseen tapaan koivikoiden ja männiköiden alikasvoksista ylispuuhakkuiden jälkeen.

Nykymenolla Suomen metsiin tulevaisuudessa eksyy kaikki elollinen maiseman yksitoikkoisuuden vuoksi. Sinne eksyvät hirvet, hirvikoirat, hirvimiehet, sienenkerääjät ja metsänomistajatkin.Tietysti aukkoja ja taimikoita on nykyiset määrät, mutta kasvatusmetsät ovat vähine sekapuineen synkkiä, ja hirvien ravinto siellä on todella vähissä.

Sipilän hallitukselle esitys: Nykyinen hirvikanta johtaa kiihtyvään kuusettumiseen, joten talvikanta pitäisi leikata alle 10 000 hirveen.

MJO:lle lisää naurun aiheita:
Muistan hyvin yli 60 vuotta sitten nautakarjan pidon metsälaitumilla. Lehmien polkujen kohdalla olivat kuusen paksummat juuret paljaana ja osin kuorikin rikki. Hiussuoniverkosto oli kaikki tuhoutunut.

Sateella ja kärpäsiä tai paarmoja suojassa oleskelivat lehmät märehtiessään tiheissä kuusikoissa. Näistä kohteista myöhemmin hakatut kuuset olivat pahasti lahoja. Alueita kulotettiin ja kylvettiin männylle. Syntyi tuottoisia mäntymetsiä.

Silloin hirvistä ei ollut riesaa puulajin valinnassa tai kuusen juuristojen tallaajina. Nykyisin hirvet on pantu laiduntamaan ihan luvatta metsänomistajien metsiä. Aitaaminen taitaa olla ainut keino, jolla yrittää estää vahingot.