Kauppasienten aatelisen, herkkutatin aika lähestyy. Ensimmäiset tattihavainnot on tehty. Kaupoista herkkua on turha etsiä, sillä lähes kaikki menee pakastekuivattuna Etelä- ja Keski-Euroopan markkinoille.
Viime vuonna tattiyrittäjä Loreno Dalla Vallen kautta kulki 210 tonnia. Vain pari prosenttia päätyi suomalaiskauppoihin.

Heikko kaupallinen käyttö tai arvostus ei ole pelkästään herkkutatin ongelma, vaan vaivaa ylipäänsä luonnonraaka-aineita, sanoo Luontoyrittäjyysverkoston puheenjohtaja Katja Misikangas.
Esimerkiksi tuttua mustikkaa on jo pitkään viety kiinalaisen tuotantoportaan kautta Japaniin. Siellä terveystuoteyhtiö Wakasa Seikatsu on kehittänyt pohjoisen ihmemarjan uutteesta tuotesarjan (Blueberry-Eye).

– Suomella on Japanissa hyvä brändi, sanoo vanhempi tutkija Rainer Peltola Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksesta.
Peltolan mukaan Lappi on kasvanut maailman suurimmaksi, yli yhdeksän miljoonan hehtaarin luomukeruualueeksi. Pohjoiset, paikoin arktisetkin, olosuhteet istuvat valmiiksi brändiin, joita funktionaaliset elintarvikkeet ja ravintolisät hakevat.

Poimintakelpoisesta mustikka- ja puolukkasadosta hyödynnetään vuosittain alle 10 prosenttia, hillasta hieman yli.
Mustikan ja puolukan sadoksi arvioidaan 500–1 000 miljoonaa kiloa, josta poimintakelpoista osuutta on noin kolmasosa. Talteen kerätään 70–80 miljoonaa kiloa.

– Marjoja poimitaan tekniikoilla, jotka ovat 1800-luvun lopulta. Kyllä insinöörit kehittävät paljon turhempiakin asioita. Ei voi olla ylivoimaista, Peltola sanoo.
Taloussanomat