Mutta mikä olisi täydellinen sieniveitsi? Laatikosta löytyy neljä erilaista veistä, mutta ei yhtään täydellistä. Fiskarsissa on hyvä kahva, mutta harjakset hiukan kovat. Sveco-merkkisen veitsen harjapää on hyvä ja kahva tukeva, vaikkei yhtä hyvä kuin Fiskarissa, jossa kahvan pinta on nahkea. Nimettömän veitsen (Prismassa 1,5 €) kahva on huono ja harja leveä, mutta ohut. Tuorein hankinta on Marjukka-niminen veitsi, jossa on noista ainoana tuppi mukana. Sen harja on onneton, muuten kyllä ajaa asiansa.

Terä taitaa olla noissa helpoin asia, se toimii jokaisessa.

Vaikkei metsässä sieniä sen enempää puhdistaisikaan, tottahan jalka pitää katkaista ja tyven mukana tuleva multa tai hiekka jättää metsään (ei sienikoriin) ja samalla katsoa, kannattaako ylipäätään ottaa mukaan vai onko madonsyömä.

Joskus näin uutisen herkkutattien kerääjistä. Sinne meni kaikki kokonaisina. Tuli vain mieleen, että mahtaako ravintolassa saada madonsyömää sientä vai kuka ja missä vaiheessa nuo perkaa. Jos poimijalle maksetaan kokonaisista sienistä riippumata siitä, ovatko puhtaita, mahtako ostaja raskia heittää puolet pois.

Koira ajatuksena on hauska, mutta todennäköisesti hyötysuhde aika huono. Koulutukseen käytettävän ajan aikana ehtii löytää aika paljon sieniä ihan itsekin. Ja sittenkin koira voisi kulkea vapaana vain omissa metsissä. Aika suppeaksi jäisi tuo homma.

Aika vaikea tuota on todentaa. Suojelualueet ovat usein puustoisia, jolloin sieltä löytyy sieniä siinä missä muualtakin. Luonnontilainen metsikkö voi olla myös aukkoinen, vähäpuustoinen ja heinittynyt. Ja jos talousmetsien hoito lopetettaisiin, toki taimikoista kasvaisi umpitiheitä puskia, joissa ei sieniä olisi sataan vuoteen.

Talousmetsässä maan pinnan rikkominen tietysti auttaa sieniä, mutta toisaalta peurat tekevät täällä saman asian ilman metsäkoneidenkin apua. Talousmetsiin liittyy kyllä ojitus. Soilta en sieniä ole tainnut koskaan löytää, mutta ojitusalueilta kylläkin.

Eläkkeelle juuri Lukesta jäänyt sieni- ja marjatutkija Kauko Salo oli haastattelussa sitä mieltä, että aukoille voisi jättää puita tukemaan sienten säilymistä. Enää pitäisi tietää mitkä puulajit olisivat tässä suhteessa parhaita.

”Salon väitöstutkimuksen mukaan sienet selviävät metsäpaloista nopeammin kuin avohakkuista. Jos metsään jätettäisiin eläviä havu- ja lehtipuita säästöpuiksi, avohakkuiden haitallisia vaikutuksia sienille voitaisiin vähentää. ”Salo korostaa, että sienillä on taloudellinen arvo siinä missä puillakin. Hurjana tattivuonna 2003 hän laski, että yhdellä hehtaarilla mäntykangasta kasvoi jopa 200 kiloa männynherkkutatteja. Laadukkaista männynherkkutateista maksettiin silloin kolme euroa kilolta. Myyntihinnan perusteella laskettuna tatit tuottivat keskimäärin kolminkertaisesti puun tuottoon verrattuna.”

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006254088.html

Lagotto romagnolo on ainakin hyvän sienikoiran maineessa. En tiedä näkyykö juttu muille kuin Hesarin tilaajille, mutta HS Tuusula kirjoitti näin:

Satumainen sienionni alkoi, kun Jenni Humalajoki otti Watti-kissan mukaan metsälle. Voiko kissan oikeasti opettaa sienestämään? Tuusulalainen Jenni Humalajoki alkoi saada sienikoriinsa saalista, kun otti perheen bengali-kissan mukaansa metsään.

https://www.hs.fi/kaupunki/tuusula/art-2000006250158.html?fbclid=IwAR0zLwQHU1rmR7hTp_Ub5axDcmA1klVjKmPvmNrTv1dLxoCHQc4qAfDA_LU

”Laadukkaista männynherkkutateista maksettiin silloin kolme euroa kilolta. Myyntihinnan perusteella laskettuna tatit tuottivat keskimäärin kolminkertaisesti puun tuottoon verrattuna.”

Näistä ei aina tiedä ovatko nämä lausahdukset vahinkoja vai tarkoitushakuisia. Toisessa hinnassa metsänomistaja istuu kahvipöydässä ja on tehnyt pystykaupan. Toinen hinta perustuu siihen, että metsänomistaja ensin löytää tuon paikan, ajelee sinne varusteineen, kerää (jopa!) 200 kg tatteja hehtaarilta, siistii ne, kuljettaa (edelleen ne 200 kg) autolle ja siitä ostopisteeseen vielä samana päivänä.

Ei siinä mitään, hieno tattisatohan tuo. Mutta tattien ostopisteellä ostetaan lähinnä kerääjän työtä ja tatit vaihtavat omistajaa siinä sivussa. Pystykaupalla ostetaan puuta.

Entä jos verrataan hehtaarin tattisatoa hehtaarin ensiharvennushankintaan: Tateista 200×3=600 euroa, puusta 35×30=1050 euroa. Tehdään tästä sitten johtopäätöksiä? Ei tehdä. Nämäkään eivät ole vertailukelpoisia, mutta parempi heitto silti kuin tuo jutussa oleva.