Kun katsoo kuitukasassa yli 100-vuotiasta lahovikaista männyntyveä, niin vähän harmittaa.  Totta on, että mänty elää satoja vuosia, mutta aikanaan sisältä lahoaa.  Juuri äskettäin päättyi hakkuu, jossa tuollaisen vanhan männikön puissa oli lahovikaa tilavuudeltaan 1,1 % männyn kokonaismäärästä.  (kokorunkokauppa)

Jokainen vanhoja rakennuksia kunnostanut ymmärtää tiheäsyisen puun merkityksen silloin kun puu on tekemisissä ulkoilman kanssa. Laadukasta puuta ei mikään pintakäsittely korvaa. Myös huonekaluissa erittäin tiheäsyinen puu on lujuudeltaan ja työstettävyydeltään aivan omaa luokkaansa.

Oma  hintansa pitäisi tosiaan olla männyn tyvitukeille, jotka on kasvaneet muutaman vuosikymmenen oksatonta pintapuuta.   Jossain muualla maailmassa niistä maksettaisiinkin moninkertainen hinta keskivertotukkiin nähden.

Puuaineeltaan tihein mäntytukki kasvaa muuten Pohjois-Karjalan ja Kainuun metsissä.  Leveä lustoinen puu  ja samoin pienen vuosikasvun puu ei ole aivan yhtä lujaa kuin siltä väliltä oleva.

Mulla oli kerran petäjikön hakkuussa 10% lahoa. Ei ollut maannousemaa, vaan vanhuuttaan ottaut kääpää kylkeen. Silloin vielä pystyi lustot laskemaan (näkö oli hyvä) ja yli 250 vuosirengasta oli keskijäreässä kannossa. Mikä järki sitten on yksityisen metsänomitajan seisottaa tukkimetsää, jonka arvokasvu on jo pahasti negatiivista, ei mitään. Samanlaisia männiköitä on Suomessa ihan tarpeeksi, Metso-ohjelmaankaan niitä ei varmaan kelpuuteta pelkän iän perusteella ja hyvä niin, suojelualueissa pitää keskittyä suuriin kokonaisuuksiin ja pienimuotisessa suojelussa pitää olla erityispiirteitä, jotka ovat harvinaisia, 200 vuotiaita mäntyjä ei voi sanoa harvinaiseksi, niitä löytyy aika monen metsänomistajan metsistä.

Jopa 300-vuotias kuusi on Lapissa usein aivan terve.