On vaikea ymmärtää risuparran valitusta Suomen nykymetsien tilasta, sillä ne ovat tällä hetkellä monimuotoisempia kuin koskaan meidän palstalaisten elinaikana. Hakkaamattomien yksityismetsien osuus kasvaa, suojeltuja metsiä ja kansalispuistoja on enemmän kuin koskaan Suomen historiassa, metsien käsittely on vapautettu, ja ilmastonmuutos tuo uusia kasvi- ja eläinlajeja. Voisiko risuparta kertoa meille, mitä hän haluaa? Toivoisin tällä kertaa keskustelussa itse asiaan keskittymistä, eikä menemistä henkilötasolle.
Mosaiikkimainen elinympäristö on toki yhdenlaista monimuotoisuutta, mutta lajien määrää ja niiden suhteita tarkastellen voidaan tulla toisenlaiseenkin tulokseen. Visakallon pitäisi täsmentää, miten monimuotoisuuden ymmärtää.
Lainaus risuparralta: ”Jatkuvastihan sinä hoet: ”Puuta on enemmän , kuin koskaan. Metsät voivat hyvin!”
Etkö enää uskallakaan julistaa omaa uskontoasi?”
Enpäs ole huomannutkaan olevani tuon jatkuva ja uskovainen julistaja. Jos näin on käynyt, oikeassa olen kuitenkin ollut. Tosin ei siinä uskoa tarvita. Metsätilastollinen Vuosikirja riittää.
Korjaan samalla epäilyni avosoiden ojituksen kannattamattomuudesta. Se taisi koskea vain soita, joissa rauta on väärän sorttista.
Monimuotoisuuden määrittelyä kaivataan. Kyselijät voisivat kyllä sen kertoa, kun tuntuvat tietävän. Olen joskus vilkaissut virallisen määritelmän, mutta taisin katsoa unohtamisen arvoiseksi. Ehkä kyse onkin mittakaavasta. Toiset katsovat vain neliömetriä, toisille kelpaa myös neliökilometri tai useampikin.
Monimuotoisuuteen liittyen Ranska on kieltämässä laihat mallit (oikein lailla) ja Tieteen Kuvalehdessä 3/2017 oli mieleen jäävä väite. Siinä väitettiin, että Floridassa tehdyn tutkimuksen mukaan 40 vuotta tehokasta metsäpalojen torjuntaa on aiheuttanut kadon. 90 prosenttia kasvilajeista oli hävinnyt. Suomi ei ole Florida ja epäilen, että avohakkuut ja muokkaus suojaavat täällä suht. hyvin lajikadolta, mitä jatkuva kasvatus tuskin tekee.
Metsäpaloa voi kuitenkin olla vaikea korvata. Erityisesti risupartaisten kannattaa kuitenkin varoa niitä ja kulotusta.
”Jatkuvastihan sinä hoet: ”Puuta on enemmän , kuin koskaan. Metsät voivat hyvin!”
Etkö enää uskallakaan julistaa omaa uskontoasi?”
Eihän se, että metsät kasvavat hyvin ole mikään uskonasia. Sehän on pelkkä luonnontieteellinen tosiasia.
Minulle metsien monimuotoisuus tarkoittaa eri-ikäisiä metsiä aukoista ja taimikoista suojelumetsiin ja joista on sekä sekametsiä että yhden puulajin metsiä. Silloin kaikilla eliötyypeillä on mahdollisuus menestyä. Miten Gla sinä määrittelet monimuotoisuuden?
Tarkoititko määritelmälläsi tätä: ” Hakkaamattomien yksityismetsien osuus kasvaa, suojeltuja metsiä ja kansalispuistoja on enemmän kuin koskaan Suomen historiassa, metsien käsittely on vapautettu, ja ilmastonmuutos tuo uusia kasvi- ja eläinlajeja.”
Hakkaamattomat kuviot ovat keinollisesti uudistettuja, usein ojitettuja kohteita. Niissä luontoarvojen palautuminen vie aikansa, joten tuo ei mielestäni riitä perusteeksi. Toki hakkaamattomuus vie monimuotoisempaan suuntaan, mutta se on vain yksi muuttuja kokonaisuudessa.
Monimuotoisuus ei parane metsän statuksen myötä, joten nykyisissä suojelukohteissa on luontoarvot olleet pääsääntöisesti olemassa jo ennen suojelua. Toki poikkeuksia löytyy esim. teijon kansallispuistosta, jossa on harjoitettu metsätaloutta ja jossa ennallistuminen vie aikansa. Noin kuitenkin, kun puhutaan suurista linjoista, eikä takerruta yksittäisiin kohteisiin.
Metsien käsittelyn vapauttamien tuskin on ehtinyt vaikuttaa, mutta luontoarvojen korostaminen esim. säästöpuita jättämällä ja vesien suojelusta huolehtimalla on vienyt asioita parempaan suuntaan. Paljon olisi silti tehtävää, jotta nykyisen yhteen puulajiin tähtäävän jaksollisen kasvatuksen huonot puolet saataisiin kompensoitua.
Ilmastonmuutos ei suoranaisesti liity tähän, koska se todennäköisesti on myös vähentänyt lajeja tai vaikuttanut niiden suhteisiin. Lisäksi nopeat muutokset eivät ole edullisia, koska ihmisen muokkaama luonto ei pysy kehityksen perässä, vaan tulokkaat voivat saada hallitsevan aseman.
Timppa: ”Minulle metsien monimuotoisuus tarkoittaa eri-ikäisiä metsiä aukoista ja taimikoista suojelumetsiin ja joista on sekä sekametsiä että yhden puulajin metsiä. Silloin kaikilla eliötyypeillä on mahdollisuus menestyä. ”
Paitsi että osa eliöistä vaatii suuria yhtenäisiä elinympäristöjä, jota mosaiikki ei tarjoa. Lisäksi hoidettu talousmetsä, muodostukoonkin eri-ikäisistä kuvioista, ei tarjoa kaksista monimuotoisuutta, eikä näiden koknaisuus asiaa paranna. Eri-ikäisyys- ja rakenteisuus pitää olla samalla kuviolla, jotta se tarjoaisi monimuotoisuutta.
”Miten Gla sinä määrittelet monimuotoisuuden?”
Monimuotoisuutta voi olla monenlaista. Toki se on erilaisten elinympäristöjen vaihtelua, mutta ennen kaikkea lajistollista vaihtelua ja lajien määristä ja määrien suhteista riippuvaa. Perinnöllinen vaihtelu on myös olennainen osa monimuotoisuutta.
Luontojärjestöjen toiminnassa on perustavanlaatuinen ristiriita.
Ensiksikin ne ovat levittäneet käsitystä että nykyisin menetelmin käsiteltävissä talousmetsissä ei ole luontoarvoja ja monimuotoisuutta.
Nyt ne sitten protestoivat nimenomaan talousmetsiin suunniteltuja hakkuita sillä perusteella että luontoarvot ja monimuotoisuus kärsivät.Vaikka niitä ei siis pitäisi siellä ollakaan.
Aamulla kuuntelin Luontoradiota. Kerrottiin, että Janakkalassa joltakin alueelta kangasvuokkojen esiintymät ovat muutamassa vuosikymmenessä vähentyneet merkittävästi, koska metsät ovat kasvaneet ja tihentyneet.
Mitähän metsien ”mosaiikkimaisuus” oikein tarkoittaa? Kun katselee maisemaa missä päin Suomea tahansa, niin näkee vain metsää, jossa siellä täällä pieniä aukkoja. Kyllä kaikilla eliöillä on mahdollisuutensa löytää oman lokeronsa. Voisitko GLa kertoa muutaman esimerkin jonkin lajin pinta-alavaatimuksista.
Minulla on keskimääräinen kuviokoko jossain 1 ja 2 hehtarin välillä. Kun yksi kuvio on 35 vuotiasta tasaikäistä ja -rakenteista männikköä, toinen 25 vuotiasta koivua ja kolmas 80-vuotiasta kuusikkoa, ne ovat monokulttuurien muodostamaa mosaiikkia. Toki pyrin monimuotoisempaan rakenteeseen, mutta kovin paljon en ole itse vielä voinut vaikuttaa, sen verran hitaita muutokset ovat ja jos lähtökohta on yhden puulajin muodostama tasaikäinen varttunut metsä, aika vähän on tehtävissä.
Elinympäristön pinta-alavaatimuksia voit koittaa hahmottaa vaikka lahopuussa elävän mikrobin ja vaikka liito-oravan tarvitsemia alueita vertaamalla. Ei valkoselkätikkakaan muutaman aukon reunaan jätetyn jättöpuun varassa pitkälle pötki, eikä aukon keskelle jätetyn tuhannen neliön kymppikohde ketään kaikkein pienimpiä ötököitä lukuunottamatta elätä.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.