Keskustelut Harrastukset Sidosryhmät päättävät, ei riistaneuvosto

Esillä 10 vastausta, 31 - 40 (kaikkiaan 43)
  • Sidosryhmät päättävät, ei riistaneuvosto

    Mikä on alueellinen riistaneuvosto:

    ”Jokaiselle Suomen riistakeskuksen toiminta-alueelle on valittu alueellinen riistaneuvosto.  Se on aluetason strateginen toimielin, joka tukee riistapolitiikkaa ja osallistuu riistapolitiikan valmisteluun.  Alueellisten riistaneuvostojen tehtävistä säädetään riistahallintolaissa ja -asetuksessa. Alueelliset riistaneuvostot lisäävät riistatalouteen liittyvää avointa ja vuorovaikutteista sidosryhmäyhteistyötä, sekä pyrkivät toiminnallaan edistämään erilaisten intressien yhteensovittamista.

    Mitä ovat sidosryhmät:

    Otan esimerkin Varsinais-Suomesta (jatkossa V-S), sidosryhmäkuulemisen kokouspöytäkirjasta:

    Sidosryhmää: Ely-keskus Liikennevastuualue, MTK, MTK metsälinja, Turunseudun metsänomistajat, Pöytyänseudun rhy:n maanomistajajäsen, MHy Lounametsä, Perniönseudun maanomistajat, Kemiönsaaren metsänomistajat, Salonseudun rhy:n metsänomistajajäsen, Mynämäen rhy:n maanomistajajäsen, Laitilan rhy:n maanomistajäsen, Metsähallitus, Kiskonpiirin rhy:n maanomistajajäsen.

    Ketkä tekevät päätöksen tavoitteesta, johon hirvikannan suuruudessa paikallisesti pyritään

    Metsälehden paperiversiossa nro 3 (16.2) oli asiaa selventävä kaavio. Päättävä elin näyttäisi olevan alueellinen riistaneuvosto, esimerkkitapauksessa siis V-S alueellinen riistaneuvosto, joka järjestää sidosryhmätilaisuuden, vahvistaa tavoitekannan-ja tiheyden hirvitalousalueille.

    Miten tässä sitten kävi:
    Yhdessä piti päättää. Otan suoran lainaukset (” ”) samasta Metsälehden artikellista johon aiemmin viittasin: ”Tilaisuudessa maanomistajat toivat voimakkaasti
    ja yhtenäisesti esiin, että alueen hirvikannan kasvu pitää katkaista ja asettaa keskimääräiseksi tiheystavoitteeksi 2,5 hirveä tuhannella hehtaarilla, paikallisten olosuhteiden mukaan säätäen”

    ”Riistaneuvostoneuvosto teki kuitenkin päätöksen, että sen jokaisella hirvitalousalueella tavoitehaarukkaa joko nostettaisiin tai tiivistettäisiin aiempiin tavoitteisiin verrattuna ja siten keskimääräinen hirvitiheystavoite nousisi kaikilla hirvitalousalueilla.”

    ”Tuohtumusta maanonmistajissa herätti sekin, että myös kuulemistilaisuuteen osallistunut liikennepuolen edustaja kannatti 2,5 hirvitiheyttä.”

    Arvioitu keskimääräinen hirvitiheys on ollut 5/1000 ha paikkeilla ja päätös oli, että sitä hivutetaan edelleen ylöspäin.

    Jos ajatellaan aluksi ihan maalaisjärjellä. Oliko fiksu ja demokraattinen päätös? Jos päätös tehtäisiin äänestämällä käyttäen yksinkertaista enemmistöä tai määräenemmistöä mikä olisi päätös? Oma mielipiteeni on, että tämä oli demokratian irvikuva, lähellä Putinin hallinnon toimintatapoja.  Kokousspöytäkirjalla pyyhittiin sitä, mutta en sano mitä.

    Onko tämä paikallinen ongelma? Ei ole! Kokouspöytäkirjan mukaan paikalla oli Suomen riistakeskuksen edustaja,  joka siis ”siunaa” tällaiset toimintatavat.

    Jos hivuttaudutaan lakipuolelle, niin metsästyslaki ja riistahallintolaki määrittelevät,  että vahingot on pidettävä kohtuullisella tasolla.

    Riistakeskuksen itse tekemä hirvikannanhoitossuunnitelma sanoo näin:
    ”Maa- ja metsätalousministeriön tulosohjauksella hirvikannan tiheys on vuodesta 2004 lähtien pyritty pysyttämään hirvitalousalueittain tiheydessä 2-4 hirveä tuhatta hehtaaria kohti lukkuunottamatta  Keski- ja Ylä-Lappia, missä vastaava tiheystavoite on ollut 0,5-3 hirveä tuhatta hehtaaria kohti. Hirvikannan noustessa tavoite-haarukan ylärajaa suuremmaksi on toistuvasti törmätty laajamittaisiin yhteiskunnan sietokyvyn ylittäviin metsä- ja viljelysvahinkoihin sekä lisääntyneisiin hirvionnettomuuksiin.”

    Riistaneuvoston päätöksessä tavoite on yli 5/1000 ha. Riistaneuvosto asetti tavoitteen, sidosryhmiä kuulematta, jolla hirvikannan(heidän itse tekemänsä)hoitosuunnitelman mukaan törmätään laajamittaisiin yhteiskunnan sietokyvyn ylittäviin metsä- ja viljelysvahinkoihin  sekä lisääntyneisiin hirvionnettomuuksiin.

    Metsästyslain 26§:  ”Liikenne-, maatalous- ja metsävahinkojen huomioon ottamiseksi Suomen riistakeskuksen tulee vuosittain kuulla alueellisia sidosryhmiä”  Onko otettu huomioon? Ei ole!

    Onko noudatettu riistahallintolakia, jossa sanotaan, näin:  ”Suomen riistakeskuksen tehtävät: 2 § 5) riistaeläinten aiheuttamien vahinkojen ehkäisemisen edistäminen.” Onko edistetty? Ei ole!

    Toisaalta laki sanoo, että pitää huolehtia hirvikannan elinvoimaisuudesta. Hirvikannan hoitosuunnitelma kuitenkin sanoo näin: ”Toisaalta hirven lisääntymismenestys näyttää pienenevän myös suurilla yli 5 – 6 hirveä/1000 ha tiheyksillä kilpailun lisääntyessä.” Onko edes huolehdittu hirvikannan elinvoimaisuudesta? Ei ole!

    Riistaneuvosto on tehnyt käsittämättömän päätöksen, maalannut itsensä nurkkaan ja lopuksi vielä vetänyt itsensä löysään hirteen (laki/seuraamukset!). Kaikki tämä Suomen riistakeskuksen siunauksella!

    Jatkoksi voisi lukea vielä viestiketjut ”Suuri puhallus” ja vaikkapa ”Pitäisikö Metsälehden ryhdistäytyä” miettiä ja ihmetellä lisää.

    Hirvikanna hoitosuunittelma:

    http://mmm.fi/documents/1410837/1516659/Hirvikannan+hoitosuunnitelma+2.12.2014/38979cf8-1660-423d-9330-43b4c7803255

  • Planter

    Olisin ne lukijoiden kuvissa olleet muutaman päivän ikäiset vasat voinut hoitaa pois päiviltä keväällä, kolkata siitä vaan, eikä kukaan olisi perään kysellyt.

    Olen kuitenkin lainkuuliainen kansalainen, enkä niin tehnyt. Ajattelin, että olkoot siellä kesän, kun ei mitään kunnollista koivutaimikkoa ole. Saa siitä metsästysseura syksyllä helpot pulskat paistit, kesyjä kun ovat, osittain ihmiseen leimautuneet.  Lukijoiden kuvissakin näkyy, miten pulskaksi olivat lihonneet.

    Ilmoitin metsästyseuralle, että olisi paljon pataan pantavaa. Siellä ne kuitenkin ovat edelleen riistakameroiden kuvissa ja nyt mässäillään männyillä. Miksi ? Sain marraskuussa vastauksen, valitettavasti ei ole lupia.

    Kun lukee tämän viestiketjun aloituksen, selviää miksi ei ole lupia. Alueellinen riistaneuvosto haluaa kasvattaa edelleen kantaa, yli kaikkien järjellisten rajojen ja lakeja rikkoen.

    Tähän nyt vaan on aivan naurettavaa esittää ratkaisuksi peltohirvien kyttäämistä ja nuolukivien asennusta. Ongelma on laaja ja vakava.

    harrastelija

    Täytyy hattua nostaa ”Planterin” perusteelliselle esitykselle ja ahkeruudelle, kun hän on noin perinpohjaisesti jaksanut perehtyä hirvien ja hirvestyksen asioihin!

    Onkohan ”Planter” itse ollut mukana hirvimetsällä? Ellei, niin hänen esityksissä on yksi vakava ongelma; asenne! Olen ymmärtänyt, että hyvä tutkija ottaa lähtökohdaksi täysin neutraalin asenteen, kun jotakin asiaa lähtee tutkimaan. Pelkäämpä, että”Planter” on unohtanut hirviasiassa täysin pari muuta näkökohtaa.

    A) Hirvi on ns. valtion ”lehmä”, joten valtiovalta on vastuussa viima kädessä hirvestyspolitiikasta.

    B) Hirvimetsästys on erinomainen harrastus ja suurriistana kuuluu Suomen luontoon.

    Kokonaisuudessaan luontoelämyksistä metsästys on ollut iät ajat ihmisen eräs mielenkiintoisin ja nautittavin harrastus, ennen aikaan jopa elinehto. Metsästysharrastus on ollut paljon ennen kuin esim. metsäteollisuus, joka on nykyisin entistä näkyvämpi metsän käyttäjä.

    Metsäteollisuus globaalisena toimijana puristaa alkutuottajalta arvokkaan puun niin halvalla kuin suinkin.  Tänä päivänä ensiharvennus ei mene kaupaksi ja jos joku ostaa, niin 10 €/m3:n hinnalla! Jätän oman harrastelupalstan hakkaamatta ja menen mieluummin nauttimaan hirvenmetsästyksestä!

    A.Jalkanen

    Matti Kärkkäinen kaipailee viimeisimmässä Metsälehdessä 1970-luvun alun hirvikantaa, 20 000 yksilöä talvella. Se kai tarkoittaisi, että tavoitetiheys ei olisi 4/1000 ha vaan 1/1000 ha. Lounais-Suomessa voitaisiin sallia lisäksi vähän metsäkauriita ja valkohäntäkauriita. Nykyinen tilannehan on siellä se, että hirvien LISÄKSI metsissä ja pelloilla voi olla monta kymmentä kaurista per 1000 ha! Pohjois-Suomessa lisävaivana ovat porot, joten sielläkään ei pitäisi sallia tuon enempää hirviä.

    Planter

    Olen yrittänyt kaivaa esille vain tosiasioita, eikä ole juuri tullut palautetta, että olisin levittänyt virheellistä tietoa.

    Kyllä itselleni sopii, että jätetään metsätalous taka-alalle, jos hirvitalous on yhteiskuunan kannalta parempi vaihtoehto.

    Se olisi vaan pitänyt kertoa metsänomistajille!

    Itse kävin metsäkeskuksen kurssit, ostin kirjallisuutta, opiskelin, teetin metsäsuunnitelmat. Tein kaikki, niin kuin opetettiin.

    Kaikki oli huijausta!

    Varsinais-Suomessa alueellisen riistaneuvosto määritteli tavoitekannaksi hirville 5-6/ 1000 ha. Täällä on metsää vain 60% maapinta-alasta. Se nostaa metsissä  kannaksi 10 /1000 ha. Sitten katsoin vielä googlen satelliittikuvista paljonko tilani ympärillä on mäntytaimikoita, eipä ole paljon. Ei voi uudistaa männylle tai koivulle. Uskaltaako joku väittää, että tämä on turhaa valittamista? Valkohäntä- ja metsäkauriita on lisäksi ihan älytön määrä.  Jo pelkästä tallaamisesta kaatuu paljon taimia. Kuusentaimiakin nypitään.

    Miksi ei kukaan kertonut, että täällä vallitsee hirvitalous eikä metsätalous. Monta tonnia meni kankkulan kaivoon, turhaa työtä kaikki ja joku kehtaa vielä syyttää, että tämä on metsänomitajien vika.

    Olen vihainen ja haluan selvittää kuka tähän on syypää.

     

     

     

    puunhalaaja

    ”Nykyinen tilannehan on siellä se, että hirvien LISÄKSI metsissä ja pelloilla voi olla monta kymmentä kaurista per 1000 ha! ”

    Kauriiden syntilistaan luettakoon sekin mukaan, että huomasin viimeksi tiluksilla käydessä niiden syöneen kurjenmiekat pihasta.

     

    harrastelija

    Anteeksi ”Planter”, en tarkoita ollenkaan henkilökohtaista vaan huomaan nyt kristallin kirkkaana sen, että valtakunnassa tilanne tässäkin asiassa on kovin erilainen. Kainuussa maakuntana hirvitilanne tuntuu olevan varsin kohtuullinen. Tuntemistani hirvenmetsästäjistä suuri osa on koiramiehiä ja -naisia, jotka harrastavat erittäin paljon hirvenhaukkukilpailuja. Lähes kaikki hirvenmetsästäjät ovat myös metsänomistajia tai kuuluvat metsänomistajan perheeseen.

    Kuhmo kaupunkina (oliko muuten joskus jopa pinta-alaltaan Euroopan suurin kaupunki?) on hirvitiheydeltään mennyt niin vähiin, että puhutaan jopa rauhoittamisesta! Kuhmo Oy on paikallinen suuri sahaaja joka on investoinut pääosin pienen tukin käsittelyyn, saa mäntyraaka-ainetta aivan riittävästi.

    Pohjois-Karjalan kunnissa Ilomantsi, Lieksa, Nurmes.. hirvitiheys on niin vähäinen, että rauhoitusvuosia on useita.

    A.Jalkanen

    Uudehko systeemi hirvitalousalueineen ja havaintojen tallennuksineen  on vielä sisäänajovaiheessa. Jos sidosryhmät saisivat lisää päätösvaltaa, niin että niiden näkemystä korkeimmasta mahdollisesta hirvieläinkannasta olisi noudatettava – eikä vain  kuultava –  asiat alkaisivat mennä paremmalle tolalle.

    ate

    Vale…emävale..tilasto sanoo sananlasku. Siihen samaan listaan voisi laittaa keski-arvonkin, joihin mm. hirvitalousalueiden hirvitiheyksissäkin tuijotetaan. Jos on lähes hirvettömiä alueita ja sitten sopivasti hirvitihentymiä, niin hirvitalousalueen (tai jopa laajemman pitäjän) hirvikannan keski-arvo näyttää, että kaikki on ns. ”kunnossa”, vaikka totuus on kaukana siitä.

    Jostain syystä hirvilupien jako tuntuu menevän siihen malliin, että jokaisen seuran on päästävä metsästämään (myöskin niillä vähähirvisillä alueilla), niin varsinaisten hirvitihentymien purkamiseen ei lupia enää juuri riitäkään, vaikka hirvitiheyksissä saattaa olla jopa kolminkertaisia eroja. Lopputulemana on, että osa seuroista metsästää niitä paria hirveä koko syksyn epätoivon vimmalla ja osalla luvat on käytetty parissa päivässä. Vaikuttaa siltä, että metsästyslupien jaossa kantava voima on keskinäinen kyräily, eikä hirvikannan koko. ”Jos me ei saada lupia, niin ei muillekaan pidä niitä antaa” jne.

    Äärimmilleen vietynä tämä näkyy esimerkiksi ”harrastelijan” mainitsemissa Lieksassa ja Nurmeksessa. Näissä pitäjissä hirviä riittäisi Pielisen ranta-alueilla metsästettäväksi asti, mutta ns. erämaa-alueiden heikon hirvikannan vuoksi on isketty rauhoitus päälle koko pitäjään.

     

     

    suorittava porras

    Muualla Pohjois-Karjalassa näytti olevan korkea kaatoprosentti (97).Rauhoitetuilla alueillakin riistakehitys vastasi tilastojen perusteella muun maakunnan tilannetta . Äkikseltään näin sivustakin ihmetyttää rauhoitus kolmessa kunnassa . Kokonaiskaatomäärä putosi kuitenkin kolmanneksen edellisvuodesta rauhoituksen seurauksena .

    Mielenkiintoinen yksityiskohta on myös , että metsästäjät ovat kieltäytyneet antamasta suurriista virka-apua ainakin yhden rauhoitustilassa olevan kunnan alueella . Rampautuneet hirvet syötetään nähtävästi mieluummin susille . Koiria ei haluta uhrata . Nähtäväksi siis jää , pystyvätkö sudet pitämään hivikannan kurissa . Metsästäjät ovat aidosti ripustaneet pysyt naulaan .

    A.Karttunen

    Suorittava porras: sudet ei pidä P-Karjalan hirvikantaa kurissa. Hirvet kun lähtevät susia karkuun. Hirvityhjiöt johtuu tästä. Ei metsästäjistä. Sudet ei kuitenkaan näytä liikkuvan länteen yhtä voimakkaasti. Toisaalta Keski-Suomeen saapuessaan ne tapettaisiin koska asutustiheys on senverran suurempi.

    Pohjois-Karjalasta on tulossa hirvi- ja suurpetoreservaatti. Metsänomistajien kustannuksella.

Esillä 10 vastausta, 31 - 40 (kaikkiaan 43)