Mitataanhan ne puut ihan samalla tavalla motolla. Ostaja vaan maksaa minimimittaan asti saman hinnan. Tuli sitten kuitua, parrua, pikkutukkia, pylvästä ja normi tukkia.
Ei se mene oikein. Pitää maksaa tukkilaatuisesta puusta tukin hinta, vaikka tekisi siitä millaisia pöllejä tahansa. Pikkutukiksi kelvollisesta puusta samoin, vaikka se menisi kuituun, sama parrusta. Myös kuitupuun mitan ja laadun täyttävästä puusta pitää maksaa kuidun hinta, vaikka se jäisikin metsään latvojen joukkoon.
Jos laitetaan esimerkki männikön päätehakkuu tarjouksesta.
Mäntyainespuu 54€/m3. Minimiläpimittaan 60mm. Pois lukien laho. Ei tarvitse myyjän itkeä onko tukkia kuitu pinossa ja onko puut katkottu oikein. Jos tietää puuston laadun hyväksi ja sen että tukkiprosentti nousee korkeaksi, kokorunkohinnoittelu ei yleensä kannata myyjän kannalta.
Rungonosahinnoittelu on ihan jees, mutta kun siinä pisin osa on vain 20 metriä, niin näihin Keski-Suomen metsiin se ei täysin sovellu. Täällä kun rungosta tulee tukkia jopa yli kolmekymmentä metriä. Mittaus pitäisi aloittaa uudestaan maksimipituuden jälkeen. Toki hirsitalotehtaalle pitää viedä myös oikein pitkiä ”sidehirsiä”, mutta mielestäni tukkipuun mittauksen pitää jatkua aina minimirajaan asti.
Menetelmä olisi ostajan ja myyjän eduksi. Tuolla edellä mainittiin kokorunkokaupasta, jossa kuusitukkien kohdalla arvio oli mennyt pahasti yli ja mäntytukkien kohdalla ostaja oli vetänyt oikein lottopotin – Sellaista nimittäisin petokseksi.
Sama konkelo tapahtuu ns puolentoista tukin rungossa, josta tehdään vain yksi lyhyehkö tukki. (Kahta poikkeusmittaista ei saa tehdä samasta rungosta). Rungonosakaupassa ostaja maksaisi koko tukkiosasta ja saisi katkoa sen kuten haluaa, kuituun ei menisi senttiäkään.
Lottopotti riippuu ihan myytävästä puustosta. Myyjälle kannattava tukkiprosenttiraja kilpailevaan tarjoukseen oli tuossa esimerkkitapauksessa n.75%. Kuviolla päästiin n.87%. Ja asian taisi pelastaa käytössä ollut lyhyt sorvi. Puut kun eivät olleet kaikki mitään valioyksilöitä.
Juuri noin kuin Menninkäinen kirjoitti. Mikä ihme siinä on ongelma? Minulla on siis aika laaja luettelo eri tyyppisten leimikoiden tukkiprosenteista. Niiden perusteella voi vertailussa muuttaa kokorunkohinnan tavaralajihinnoiksi ja sillä perusteella suorittaa vertailun tai päinvastoin. Laskee tavaralajihinnoista leimikon keskihinnan. Koskaan ei saa aivan tarkkaa vertailua vaikka hinnat olisivat kaikilla samat, kun tukkiprosentti kuitenkin heittää. Esimerkiksi siksi, että sahalle kelpaa laatuvaatimukset alittavaa puuta tukeiksi.
En kyllä Jätkä ymmärrä tuota, että puhut petoksesta. En minä kertonut ostajalle tahallani mitään väärää. Metsäsuunnitelma vaan antoi vääriä tietoja. Ostaja oli käynyt kyllä leimikon itsekin tarkistamassa.
” Kaikilla muutaman vuoden vanhan suunnitelman tiedot ja kaikki kiersivät aluenn. Arviot vaihtelivat 610 ja 2100 kiinnon välillä. Tuli sitten jotain 1300 kiintoa, johon kohtuu lähelle kaksi pääsi. ”
Arvaan että lähimmäksi arvioineet ei ainoastaan kiertäneet aluetta vaan kävivät leimikon sisälläkin arvioimassa. No ensi kerralla jos noin monta arvioitsijaa käy yhdellä leimikolla ,niin tiedät tuloksista laskea keskiarvon, niin se on siinä .
Timppa. Jos mäntytukit oli myyty pystyyn tehdyn arvion perusteella = 466 l /runko ja maksettu sen mukaan, mutta mäntyjen keskikuutio oli 100 % enemmän, eli 932 litraa, niin myyjää oli petetty!
Ei niin Jätkä. Lähetin ostajille metsäsuunnitelmaan perustuvat puustomääräarviot. Kuusta 760 m3 keskimäärin 580 l/kpl ja mäntyä 60 m3 keskimäärin 560 l/kpl ja koivua 25 m3. Toteutui kuusta 728 m3 413 l/kpl, mäntyä 167 m3 932 l/kpl ja koivua 6 m3.
En siis pettänyt ketään, kun kerroin metsäsuunnitelmatiedot. Eikä kukaan ostajista tietenkään pettänyt minua. Tällä kertaa sain yhden kokorunkotarjouksen. Muut olivat normaaleja tavaralajitarjouksia. Kärjessä hintaero parin prosentin luokkaa. Kuuset myytäessä voitettiin, koska tukkiprosentti jäi selvästi pienemmäksi kuin tarjouksen tekijä oli olettanut. Mäntyjä myytäessä hävittiin kokorunkokaupassa, koska ne olivat arvioituja suurempia. Kokonaisuudessaan voitettiin, koska kuusia oli enemmän. Merkitsee siis sitä, että oikeilla puuston arvoilla ostaja olisi vaihtunut.
Esimerkki osoittaa, että metsäsuunnitelmassa voi olla aika suuria heittoja todelliseen tilanteeseen verrattuna. Ja tietysti sen, että kokorunkokaupassa saattaa käydä joskus näin. Fakta tietysti on, että ettei tukkiprosentti voi nousta älyttömäksi mutta voi kyllä laskea syystä tai toisesta. Itse kyllä pidän kokorunkokaupoista.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.