Koivuhan tuossa oli arvioitu alakanttiin. Koivu taitaa olla arvioijille hankala puulaji? Itselle teki alan mies metsätaloussuunnitelman. Hakattiin vähän harvennusta, jossa koivua piti olla reilut 20 m3. Koivua tulikin sitten 2 rekallista n. 96 m3! Se oli hyvä yllätys klapin tekoa ajatellen 🙂
Koivu tosiaan saattaa ”piiloutua” havupuuvaltaisen metsän sekaan ja kun se kasvaakin nuorena nopeammin kuin havupuut, voi arvioissa tulla isoakin virhettä. Varsinkin jos suunnitelmaa on laadittu vuosia sitten eikä ole päivitetty vuosikasvuja.
Vähän otsikon aihetta sivuten : Kannoista on hankala jälkeenpäin selvittää eri puutavaralajien hakkuumääriä . Puiden kokoa niistä voi päätellä yleensä vähän paremmin vaan ei laatua. Yhden päätehakkuukohteen kannoista ja myös pinossa olleiden puiden koosta johtuen jäi kerran vähän askarruttamaan puitujen puiden keskikoko, joka oli motolistan mukaan vain 300 l vaikka puusto oli tosi järeää ja hyväkasvuista kuusta. Tavallista isompia, ylisuuriakin kuitupuupölkkyjä oli pinossa (tukit oli jo ajettu) ja pieniä kantojakin oli alueella suht. vähän. Kantojen perusteella olisi luullut keskikoon olleen vähintään n. 500-600 l, mutta eipä sitä jälkeenpäin ole kovin helppo ”todistaa”, että mittaus olisi mennyt jotenkin pieleen.
Puukin juttuun liittyen. Voi olla aina vaikeaa arvioida pystyssäkään. Vuosi sitten myytiin kokorunkokaupalla järeä kuusikko. Ostaja manaili jälkeen päin, koska kuusten keskitilavuus oli vain 413 litraa. Saatiin siis ylettömän hyvä hinta. Samaisessa leimikossa oli mäntyjäkin. Niiden kuutiot kasvoivat 100 %:lla arvioidusta ja tilavuuttakin oli keskimäärin 932 l/kpl.
Miksi kokorunkokauppaa tehtäisiin summamutikassa? Hakkuukoneessa on mittalaitteet, joilla puumäärä voidaan todeta. Vain hinta pitää laskea ja sopia ostajan ja myyjän kesken.
”Yleensä ostomiehet eivät tee isompia ennusteita kuin leimikosta tulee. Mitäs arvoa niillä olisi, kun tilin saa mittauksen perusteella. Ei ennuste voi koskaan olla se oikea arvo, johon todellista motomittaa verrataan.”
Ostomiesten arviot ovat todella mitä sattuu. Täällä jossain palstalla on vielä minunkin tapaukseni. Kun sinänsä vaikeasta kohteesta tekivät arvion 4 metsäinsinööriä, siis sama koulutus ja aika samanikäisiäkin. Kaikilla muutaman vuoden vanhan suunnitelman tiedot ja kaikki kiersivät aluenn. Arviot vaihtelivat 610 ja 2100 kiinnon välillä. Tuli sitten jotain 1300 kiintoa, johon kohtuu lähelle kaksi pääsi.
Arviot ovat arvioita ja mittaustulokset mittaustuloksia.
Jätkä. Kokorunkokauppa tehdään nimenomaan summamutikassa. Tietysti määrä tulee motolta. Ostaja arpoo mikä on tukin ja kuidun suhde ja hinnoittelee sen mukaan. Myyjän osana on vertailla kokorunkokaupan yhtä hintaa perinteisen kaupan yksikköhinnoilla tehtävään kauppaan, jossa tietenkin on yleensä kolme eri yksikköhintaa ja sitten vielä arvata tukkiprosentti. Meikäläisellä on aika laaja otanta noista tukkiprosenteista, joten vertailu on aika helppoa, jos ei ala halkoa prosentteja.
Puukauppa, joka ei perustu mittaukseen on huono. Astutaan 100 vuotta taaksepäin kehityksessä, vaikka meillä on kautta aikojen paras mahdollinen laitteisto mittauksen suorittamiseen.
Kokorunkomenetelmä pitää olla niin hoidettu, että runko hakataan tavaralajimenetelmän mukaan ja kun sen läpimitta muuttuu liian pieneksi, mittaus jatkuu pikkutukiksi, parruksi ja kuiduksi.
Näin se ei vain mene. Olen tehnyt aika monta kokorunkokauppaa ja tämä on systeemi. Eihän se olisi kokorunkokauppa, jos hinta lopulta määräytyisi tavaralajien mukaan.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.