Meillä taisivat junttapaalut olla betonia kun rakensivat kauppakeskusta. Naapurin isäntä teki näistä katkaisupätkistä ihan toimivan sillan joen yli ja ajelee traktorilla metsähommiin aika usein.
Ne paksut, muhkuraiset puupaalut ovat parhaita silloin, kun kallio on syvässä ja tarvitaan kitkaominaisuutta. Sellainen paalu EI SAA mennä liukkaasti maan sisään.
Toki jonkun omakotirakennuksen alle pistetään ainaTeräs – tai teräsbetonipaalut, samoin aina, kun on vaara, että paalujen osalla maa kuivahtaa, koska silloin puu alkaa lahoamaan, ellei sitä ole kyllästetty kunnolla. Kyllästystäkin tehdään ainakin mäntypylväille, eli kokonaisuudessaan kyse on aina rahasta.Tuossa melko lähellä paalutettiin omakotitalon pohja, vaikka kahdenkymmenen metrin päässä on ei kovin vanha omakotitalo ilman paaluja, eikä ole ollut laatan päällä mitään ongelmia.
Nimetön28.3.2018, 15:56
Nytpä tuoki selvis miks vanhoissa valokuvissa kylien keskustoissa ei näy ainuttakaan pihapuuta.
Isojen pihapuiden olisi hyvä olla niin kaukana, että kaatuessaan eivät riko / murskaa rakennuksia. Varsinkin koivut ovat puita, jotka suhteellisen nuorenakin alkavat lahoamaan, varsinkin, jos niiden runkoa tai juuristoa on vioitettu.
Syväjuuriset puut tunkeutuvat salaojiin tukkien ne. Kaivot kuivuvat kesäisin, jos niiden lähellä on isoja koivuja.
Sakea metsä lähellä taloa, on hyönteisten pesäpaikka, jos se on etelän – lännen puolella, se varjostaa ja rakennus sammaloituu. Lehtipuut täyttävät rännit lehdillä jne.
Omenapuut ovat riittävä riesa, jos puita haluaa pihaansa.
Nimetön28.3.2018, 16:45
Näinhän se on ja tuomi todellinen kirvapesä.
Vähän on menty toiseen äärilaitaan pihapuitten suojelemisessa, kaava-aluella saatetaan tehdä tiehen mutka jonku lahon puun takia.
Olikohan pihapuiden puuttumattomuus käytännön sanelema juttu. Eivät houkutelleet salamia. Ainakin meillä Keski-Suomessa kasvaa pihassa n. 150 vuotta vanha kuusirivi, mutta niin kaukana, ettei siitä ole vaaraa. Isän kotitalon pihalla kasvoi valtava pihlaja.
Todellinen metsänvihaaja oli J.V.Snellman. Hän uskoi, että viljanviljelyksessä olisi Suomen tulevaisuus. Hän kirjoitti:
”Siellä, missä vallitsi, siellä vallitsi myös kurjuus, tietämättömyys ja raakuus.
Hän oli mukana päättämässä sahausrajoitteiden poistosta 1860-luvulla. Tietysti oli kyse Valtion tuloista, mutta epäilemättä J.V. toivoi, että metsät häviäisivät ja maatalous voimistuisi. Katovuodet 1867-68 paljastivat kuitenkin karun totuuden.
No otetaanpas käsittelyyn tämä kansanperinteentutkijan Lea Virtasen tarina isännästä joka kaatoi talonsa vierestä komeat pihakoivut.Voi kysyä että miten ne koivut sai varttua komeiksi/isoiksi jos yleinen asenne olisi ollut niille vihamielinen?Sen aikaisilla välineillä olisi ollut helpompaa tehdä niistä polttopuita pienempinä.
Vihamielinen asenne kuulostaa naapurien tai kylällä vierailleiden kaupunkilaisten pahoilta puheilta.Todennäköisemmin kaatamisen syy on ollut laho tai kyllästyminen putoilevaan lehtimassaan.
Tuo että vielä sotien jälkeen kylämaisemissa ei ollut juurikaan puita on ihan totta.Syy siihen oli laiduntavan karjan runsaslukuisuus sekä se että pellonreunoissa että ojissa kasvavaa vesakkoa pidettiin,aivan oikein,haittana viljelystoimille.Se oli merkki siitä että isäntä on laiska ja huolimaton.
Tämä ajatus että vain puita haltioissaan halaileva nykyihminen on todellinen metsänystävä on outo ja väärä.Toki ennen metsäretkellä on pitänyt olla mukana vähintään vesuri jotta on näyttänyt siltä että jotakin toimitetaan mutta yhtä lailla silloinkin ihminen on osannut nauttia auringonpaisteesta,tuulen huminasta puiden latvoissa ja vaaran laelta aukeavasta näkymästä.
Menneeseen maiseman avaruuteen vaikutti tosiaan karjan laidunnus, monellakin tavalla. Aidat on yksi syy. Kun katselee vanhoja kuvia oman suvun taloista, niin riukuaitaa menee joka paikassa: https://museot.finna.fi/Record/musketti.M012:KK1739:302 Myös rakennukset olivat lyhytikäisiä, sai olla uutta puuta kaatamassa alvariinsa rakennustarpeeksi.
Luonnon monimuotoisuuden kannalta tilanne oli optimaalinen. Talojen ja kylien lähettyvillä oli aukeeta, paljon kukkasia ja perhosia. Nykyään on puskaa joka paikassa, kiireesti pitäisi niittyjä raivata ja perinnemaisemia elvyttää. Toisaalta kauempana kylistä oli vielä laajahkoja metsäalueita, joita ei metsäautoteiden ja isojen koneiden puuttuessa kovin tehokkaasti voitu hyödyntää. Nykyään toisin sekin.
Salaojitus ja rikkaruohomyrkyt vei ne kukkaset ja perhoset pelloilta. Myös mm. leivonen on hävinnyt samoista syistä. Ruokamaat on ehtyneet. Perinnemaisemia hoidetaan raivaamalla talkoilla ja kaipa niiden hoitoon jotain tukeakin nykyisin saa.
Melko pitkäikäisiä ne hirsirakennukset lienee olleet, jos ei sitten tulipalo ole käynyt. Hirsiladot kestää kymmeniävuosia , aittarakennukset vielä pidempään; onhan niitä yli 100 vuotiaitakin vielä pystyssä siellä täällä.
Hirsirakennukselle 100 vuotta ei ole ikä eikä mikään. Kovin ollaan täälläkin luonnosta vieraantuneita kun sanotaan että ennen rakennukset olivat lyhytikäisiä. Latoihinkin lyhytikäisyys on tullut vasta lautarakenteitten myötä. Jos hirsirakennus on kunnon kivien päällä ja pidetään vesikatot kunnossa, niin 1000 vuottakaan ei ole mahdottomuus. Hirsihän on kuivana pidettäessä ikuinen. Ennenvanhaan rakennuksia siirrettiin paikasta toiseen ja vieläkin jopa satoja vuosia vanhoja hirsikehikkoja siirretään kesämökeiksi rannoille yms.
Ainakin pohjanmaalla oli todellakin tapana että kylät olivat täysin puuttomia. Koivukujia ja ja pihapuita alettiin harrastamaan vasta joskus 1800 luvulla kartanoita matkien. Vielä 1930 luvulla Pohjanmaalla on kirkonkylät olleet puuttomia. Puita oli vain pappiloiden puutarhoissa ja koivukujilla.
Tätä puuttomuutta tietenkin auttoi se että kaikki paikat laidunnettiin eläimillä, mutta kyllä puuttomuus oli silti tietoinen valinta.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.