Arviot ovat arvioita, eikä niihin pitäisi kenenkään luottaa liikaa. Toki oikea metsäammattilainen pystyy tekemään melko tarkankin arvion, eikä noin viiden hehtaarin alalta vaikkapa kymmenenkään koealan ottaminen kovin kauvaa aikaa vie. Sillä saadaan jo melko tarkka kokonaispuumäärä ”mitattua” ja puulajisuhteet, kuten myös puutavaralajisuhteet lähelle oikeaa arvioitua.
Jutussa ei taideta mainita, että olisi vahva epäilys tukin päätymisestä kuitukasaan?
Tuo kymppitonnin virhe rahasummassa on kyllä liian suuri. Siihen voi vaikuttaa arviontekijän kokemattomuus, taikka se, että hän on ollut aikaisemmin pidemmissä puustoissa, joissa tulee kuutioita halpostilkin enemmän.
Suomalaiset metsäammattilaiset ovat usein haksahtaneet Euroopan puustoissa pituuden mittauksessaan. Eivät ole uskoneet, että puu, joka näyttää mittauksessa olevan 45 metrinen – onkin 45 metrinen, vaan he laskevat sen olevan vaikka kymmenen metriä lyhyempi.
Siksi niitä metsäsuunnitelmiakin tehdään arvioimalla mieluummin aina vähän alakanttiin, että ei tulisi sitten pettymyksiä puumäärien osalta puukauppoja tehtäessä. Voi se arvio silti joskus heittää puoleen tai toiseen ~ parikymmentä prosenttiakin.
Virheitä sattuu kaikille, mutta toisaalta saattaa tulla ostajallekin joskus houkutus arvioida hakkuutulo liian suureksi, jotta kaupat saadaan paremmin aikaan.
Artikkelin loppupuolella autokuskin kerrotaan ”ihmetelleen” tukkipuun ajoa sellunkeittoon. Sopiihan se tietysti sekin, jos vain on maksettu puusta tukkipuun hinta myyjälle. Tarina ei kerro yksityiskohtia tarkemmin miten tuossa tapauksessa on menetelty.
Koivutukistakin kannattaa tehdä klapia ennen kuin myydä sitä nykyhinnoilla varsinkaan pienehköjä eriä tukkipuuna. Eikä sitä monet ostajat ota kyllä vastaankaan ellei ole vähintään rekallista tarjota. Vanerin teko on muuten nykyisin metsäyhtiöiden kannattavinta toimintaa ainakin omien ilmoitustensa mukaan; tuottaa yli 20 %:n voittoja.
Maailmassa on edelleen hyvä-uskoisia hölmöjä. Jotkut antavat tunnuslukunsa piilopoliiseille. Jotkut tilaavat ”konsultin” kauppaaman savupiipun tai peltikaton taloonsa… kunnes ryvitys lehtien palstoilla ja käräjäkivillä alkaa.
Miksi tavallista tallukampi ei voi kysyä ”arvioita” joltain neutraalilta oaspuolelta?
En ole vielä sellaista arvoitsijaa nähnyt joka voisi tarkan tukkiprosentin ja sanoa puiden ollessa pystyssä. Monesti tukkimäärän ennustaa itsekkin ihan pieleen ennen kuin alkaa metsää puimaan. Joskus tulee enemmän ja joskus vähemmän. Me juuri hakkasimme 8 ha suoleimikon jossa harvennuksen yhteydessä avattiin ojalinjat. Ennustin mielessäni että tukkimäärä voisi olla noin 20 % luokkaa. Kun hakkuu alkoi oli prosentti alle 10. Vahoillat suomaila sekä laidunpohjilla ovat tosi vaikeita määrittää tukkiprosenttia edes 50 % tarkuudella. Saatika sitten pitäisi tarkempaan arvioon päästä. Paljonhan niitä ennustajia ja tarkanmäärän laskijoita löytyy mutta harva niistä kuitenkaan leimikon hakaa ja vastaa työstään.
Joskus tuntuu näissä leimallisissa lehtijutuissa palaneen käryä.
Siihen ei tarvita paljon muuta lisää, kuin valmiiksi taantumuksellinen Viherkaihinen toimittaja, joka tarkoituksella pääsee hyökkäämään metsä-alan kimppuun?!
Ja kun uutinen on sylkäisty, kuinkapa oikaiset tai puolustelet mitään?
Kieltämättä suuret heitot. Jutun mukaan puuta olisi pitänyt olla 5 hehtaarin metsässä 554 m3 mutta hakattiin vain 342 m3. Tukit otettiin hyvin talteen. Tukkiprosentti 87, jos lehden tietoja on uskominen. Nimittäin taulukon mukaan tilitys oli 13434 euroa vaikka jutussa kirjoitettiin saaduksi 21000 euroa. Sisäiset virheet olivat epätavallisen suuria. Mäntytukkeja löytyi jutun mukaan vain kolmasosa, mutta koivukuitua sitävastoin kolminkertainen määrä.
Jutussa tuntuu siis olevan selvä asiavirhe, joten loppujen lopuksi minulle jäi epäselväksi se kuinka paljon oli hakattu ja mitä. Puuttuisiko tilitysmääristä parrut? Tämä selittäisi suuren tukkiprosentin. Ei ollut kovin kummoinen metsä, jos siinä arvioitiin olevan päätehakkuuvaiheessa 110 m3/ha. Tämä samainen tapaus on ollut ainakin kerran aikaisemminkin mediassa. Juttu on kirjoitettu selvästi yksipuolisesti.
Seuran juttu on juuri sellainen joka syntyy kun asianomistajat ja toimittaja eivät ymmärrä puukaupoista mitään ja mukaan otetaan vielä Lahtonen harrastamaan ”huhumarkkinointiaan”.
Tuon Lahtosen kertomuksen siitä että kolme rekkakuskia olisi menettänyt työmotivaation sen takia että kuormissa on liikaa järeää pölliä voi laskea samaan sarjaan kuin se kyynelehtivä ojankaivaja/sotaveteraani jonka Reijo oli värvännyt Savottaryhmään.Voi vaan ihmetellä miten tämän miehen puheet otetaan vieläkin ihan tosissaan.
Yleensä ostomiehet eivät tee isompia ennusteita kuin leimikosta tulee. Mitäs arvoa niillä olisi, kun tilin saa mittauksen perusteella. Ei ennuste voi koskaan olla se oikea arvo, johon todellista motomittaa verrataan. Tuossa jutussa metsäkauppa on tehty lähellä olevasta alueesta, josta ostaja on ollut valmis maksamaan ylihintaa. Miksi ei ole puolueettoman tahon tekemää puustoarviota ennen kauppaa.
En tiedä, johtuuko juuri näistä ko tapauksista, Metsälehdessä käydyistä keskusteluista, vaiko mistä, mutta aivan viime aikoina useiden eri metsätahojen lehdissä on toistettu samaa asiaa: Mottimäärät ja puiden laatu sekä korjuu-olosuhteet pitää käydä varmistamassa masastokäynneillä. Vanhat metsäsuunnitelmat ja metsään.fi tiedot kun voivat joskus olla pahastikin pielessä.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.