Sellutukki – siitä tulee mieleen välikäsi, jota Havukka-ahon ajattelija maineikkaasti ja syvällisesti pohti.

Ottamatta asiaan sinänsä kantaa, niin sellutukki, siinäpä kysymys pohdittavaksi.

Toinen näkee sen erinomaisena asiana. Saadaan myytyä ”tukkina”  kaikki ”tukkimitan” tai pikkutukimitan (sanhakuitu) täyttävä.

Toinen taas näkee sen veivauksena katkoa tukit kuitukasaan puhtaalla omallatunnolla ja saadaan  ”yhteisesti sovittu” (seurausta hyvinkin esim.  kartellioikeudenkäynnistä) kuidun hinta pysymään alhaisella tasolla, jota pyritään edelleenkin tarkasti varjelemaan. Olisiko pientä aisan yli potkimista kuitenkin havaittavissa. Eli kuidusta voitaisiin kannattavasti maksaa tämä sellutukinkin hinta.

Uskonsa kutakin auttakoon!

Kävin tässä hakkuutyömaalla (ei oma), jossa tätä sellutukkia tehtiin. Se merkattiin omalla värillä ja ajettiin kuitukasaan kuten kuidutkin ja ajomiehen piti laittaa merkattu pää samaan suuntaan pinossa, josta myyjä voi ne helposti todeta. Ainakin pikku puuhaa teko- ja ajomiehelle.