Vähän yli vuosi sitten oli sellun hinta korkeimmillaan pitkään aikaan. Silloin sellun tuotannon kannattavuus  nousi n. 2 kertaiseksi edellisen vuoden tasosta l. n. 100 %.   Nyt sellun maailmanmarkkinahinta on laskenut n. 4o % .  Kuitupuun hinnat on laskeneet myös jo entiselle ”tavanomaiselle” tasolleen. Kannattaa edelleen tehdä ja myydä sellua.  Vaikkakin kannattavampaa  olis tehdä entistä enemmän siitä uusia tuotteita. Se markkina on vasta kehittymässä mutta lisääntyy tulevaisuudessa, jos metsäteollisuutta ei torpata ilmastonmuutos -pakote keppihevosena (Troijan hevosena oikeastaan tässä tapauksessa).

Hinnanlasku on seurausta menekin vähenemisestä, kuitupuuta ostetaan huomattavasti vähemmän kuin pari vuotta sitten ja se tietenkin näkyy hinnassa. Hyvät ajat ovat puunmyyjiltä lopullisesti ohi, mitään vastaavaa sellubuumia ei enää koskaan tule.

Metsäteollisuuden edustajahan kertoi sellun hinnassa olevan odotusarvona hienoinen hinnan nousu pidemmällä aikavälillä. Ostajien varastot on nyt täynnä mutta ei ne ole sitä kovin kauan.

Niinhän se oli, että ei kuitupuun hinta ehtinyt täällä nousta sellubuumin aikaan juuri minkään vertaa, kun jo alkoi laskusuhdanne.    Ei kannata myydä kuin metsänhoidollisesti pakolliset ensiharvennukset nyt, jos ei ole muuten pakottava tarve.   Leimikon voi kyllä yrittää tehdä houkuttelevaksi ostajille ja koettaa kepillä jäätä josko hinta olis siedettävällä tasolla sen jälkeen.

Markkinataloudessa korkea hinta aiheuttaa tuotannon kasvua ja lisääntyvä tuotanto sitten laskee hinnan. Tuotanto lutviutuu, mutta korkeat hinnat eivät enää palaa. Raakaöljyn hintakin on puolittunut huipustaan, vaikka kysyntä on kasvanut, tarjonta ylittää kysynnän jenkkien poistuttua ostomarkkinoilta.

Energiapuun osuus kasvaa puukaupassa, koska uusia suuria biovoimaloita valmistuu lisää. Samaan aikaan kuitupuun kysyntä vähenee, eikä uudet metsäteollisuuslaitokset saa Suomessa edes lupia. Pelkästään Uruguayhin tullaan rakennetaan jo kolmas suomalainen sellutehdas.