Sahalle ei osteta alle 11cm läpimittaista tukkia. Miten nuo valtion virkamiehet ja kansanedustajat elätettäisiin ilman teollisuutta. Anna tarvitsee sellutehtaita jokaisena palkkapäivänä.

Ei siinä taida olla isoa eroa metsänhoidon välillä, myös jatkuvapeitteisessä metsässä alusta on hoidettava. Erot tulevat lähinnä metsän kerroksellisuudesta. Ammattitaidolla on myös merkitystä ja se kokemus korostuu. Ei vaan teknisenä suorittamisena, vaan kokonaisnäkemyksenä, nähdä metsä puilta. Tuskin peitteinen metsänhoito on vielä vakiintunutta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö ole jo paljon hyvää.

Gla: Mitä yrität sanoa?

Sitä mitä sanoin eli totesin mistä tulos tulee. Minulle on metsänomistajan talouden näkökulmasta täysin yhdentekevää, mistä tulos tulee.  Tulkoot vaikka tekopökkelöistä ja pihlajanmarjoista. (kettu kylläkin tuumaa niiden olevan väkeviä) Käytän niitä mahdollisuuksia, joita kulloinkin on, olkoon  ne sitten mitä hyvänsä. En maalaa tässä millään maailmoja syleilevällä pensselillä, vaan metsänomistajan pienellä, vaatimattomalla pensselillä.

Selluteollisuus on sinänsä aivan ok. Siitä ei ole kysymys. Metsänomistajan kannalta tosiasia kuitenkin on, että niiden monopoliasema on sen laatuinen, että kuidun hintaa pidetään kaikin mahdollisin keinoin alhaalla, vaikka niistä kuitupuista voitaisiin valmistaa kultaa.  Kaikenlaisilla lisukkeilla  ja monilla monilla muilla muilla keinoilla pyritään pitämään tilannetta, kunhan vain kuitupuun hintaa ei tarvitse nostaa. Metsänomistajien ””omakin”” yritys on innolla etunenässä tässä mukana. Intressit ovat ihanasti sekoittuneet.  Kaiken lisäksi kustannuspaineet ovat melkoisia. Osakeyhtiön tarkoitushan on tuottaa voittoa ja käytettävissä olevia keinoja käytetään.

Jos Gla hakkaa kuitupuun, niin siitä tulee kuitua, eikö niin. Jos taas hakkaa tukkipuun, niin siitä tukkejakin, joiden hinta on moninkertainen. Ei siis pitäisi olla epäselvää se, kumpiako on taloudellisesti perusteltua hakata.

On asioiden kaunistelua, jos väittää, ettei maan tapa ole olut ja on edeenkin alharvennus. Siitä, oliko se vanhan lain aikana kiellettyä vai sallittua, voisi kirjoittaa kirjan. Itsellänikin on mielenkiintoisia kokemuksia ko. aiheesta. Kuten aiemmin totesin, normaalitilanne on, että ostaja hakkaa mitä hakkaa. Millähän keinolla mehtäukollekin omistaja voisi kertoa, kuinka metsää haluaa hakattavan – ei mitenkään! Sekin lienee kiistatonta, että metsäteollisuuden asema on ollut meillä huomattavan vahva ja että metsänomistaja on lailla pakotettu tuottamaan niille raaka-ainetta.

R.Ranta jankuttaa tuota tukin ja kuidun kannattavuuseroa taas kerran eikä kaaliin mene että valmistusaika on tasan hinnan suhteessa eli kun tuote valmistuu nopeammin siitä saa sen mukaisen korvauksen. Pyöreästi saamme sen euron/vuosi kasvatuspalkkiota aivan samoin kuidun kuin tukinkin kasvatuksesta. Tuntuu vain ettei mene jakeluun. Mikähän laki pakottaa metsänomistajan tuottamaan kuitua selluteollisuudelle? Jos haluan minun on täysi oikeus hakata metsä harvennuksissa kuin päätehakkuussakin niin ettei yhtään kuitua lähde eteenpäin selluun. Voin polttaa ne vaikka itse tien varressa elovalkioina.