Kyllä kai tässä ketjussa enimmäkseen on kysymys siitä, että valtakunnan laajuisissa medioissa on suuressa äänessä poliitikkoja, jotka eivät ymmärrä edes puunrungon katkonnan alkeita, tukkirungoksi kasvamisen vaiheita tai sahalaitoksen sivuvirtojen muodostumista. Puhutaan vain samalla pimeällä tasolla oleville äänestäjilleen. Pelottavaa on se, että näillä ihmisillä on oikeasti myös päätösvaltaa. Haittaa yleisellä tasolla tekee jo pelkästään tällaiset ulostulot mediassa.

Nytkin aiheena oli puolueen luontokadon vastaisen ohjelman julkistamistilaisuus ja kommentit ovat tätä tasoa.

Paljonko on koivukuidun tehdashinta? Pystyhinta 18 + korjuu 20 + kuljetus tehtaalle 20 = 58€?

No, määrittää ja määrittää – eräs näkökanta.

Gla on varmaankin kuulut mm. käsitteistä alaharvennus ja yläharvennus. Ei ole kuin muutama vuosi siitä, kun yläharvennus oli ”kielletty”.

Kuinka monta prosenttia metsänomistajista puuta myydessään isännän otteella kertoo, kuinka harvennus pitää tehdä. Olisko 5 %. Noh, oma käsitykseni on, että 5 % on aivan  liikaa luvattu. Nuori poika istuu puikoissa ja poistaa mitä poistaa. Toisin sanoen alaharvennus on aivan yleisesti edelleen ”maan tapa”. Vanhaa latua on helppo hiihdellä – kuka sitä nyt tieten tahtoen umpihankeen.

Edistyksellistä tuo korosta kysyminen Gla, eikä siitä ole kahta sanaa, etteikö tukiksi kelpaamattomia pidä kiireesti poistaa.

Käsi ylös keskustelija, jos olet alaharvennuksen kannalla. Lapaset näyttää olevan  pystyssä, joitakin aniharvoja poikkeuksia lukuun ottamatta.

Kuitujen järjestystä paprussa kuvaa lähinnä orientaatio-termi. Pienimittakaavaista neliömassavaihtelua taasen formaatio, johon vaikuttavat monet asiat, mutta ehkä eniten paperimassan sakeus ja paperikemia, käytettävät retentioaineet eritoten.

Kemia vaikuttaa paperimassan taipumukseen muodostaa flokkeja eli jonkin sortin saostumia kuitukerrokseen viiralla, jonka päälle paperimassa koneen levyisestä perälaatikosta ammutaan ja jonka läpi alkaa vettä suotautua. Formaatioltaan huono paperi on pilvistä valoa vasten katsottaessa, hyvä tasaista. Yleensä tavoitellaan hyvää formaatiota, mutta tällöin hyväksytään puutteellinen retentio eli että viiran läpi pääsee karkaamaan x-määrä hienoainesta takaisin vesikiertoon.

Paperikoneilla tehtävät paperit ovat aina kuiduiltaan enemmän tai vähemmän koneen ajosuunnan suuntaisia. Syynä on se, että viiralle perälaatikosta suihkutettaessa kuitu nappaa viirasta/kuitukavereista kiinni ja oikaisee jonkin verran itseänsä, kun aloittaa taipaleensa kohti kuivaapäätä. Eniten kuituja saa orientoitumaan poikkisuuntaan päin silloin, kun massa suihkutetaan viiralle melko lailla samaa nopeutta, kuin viirakin kulkee. Silloin ajetaan nollaperällä.

Tästäpä syystä postikorttikin on jäykempi toiseen suuntaan- kuitusuuntaan.

Näin olivat asiat 20 v. sitten. Tänä päivänä saattavat länsimaissa päteä enimmäkseen samat asiat.

Olen samaa mieltä Annelin kanssa, että sellua pitää tehdä kuitupuumme hyödyntämiseksi, mutta paljon on sarkaa vielä sellun hyödyntämisessä. Anna voisi tulla puolestaan informoiduksi metsätalouden realiteeteista, jolloin ottaisi rennommin huolensa.

Olen kyllä viimeksi kuusikkoa harventanut yläharvennuksena ja tulos oli onnistunut mutta tuuliherkkyys kasvoi ja kuivumisvaivaakin alkoi esiintyä. Mutta vielä on kuusikko riittävässä tällissä kasvatukseen ja tuottaa muutaman vuoden päästä päätehakkuulla kuitenkin ehkä paremman kokonaistuloksen kuin että olisi tehty alaharvennus.