Kalle Kehveli. Joskus, kun olin ollut naimisissa vasta pari vuotta, piti tilaisuuden tullen käväistä kolossa myös päivällä, mutta jo yli kymmenen kilometrin matka työpaikalta rajoitti tehokkaasti ruokatunnilla kotona käväisyä.

Nykyään – Kun puoliso on kuollut, selkä vihoittelee.

<p>Vähän sama juttu täällä.Välillä luulin että en enää ikinä kykene raivaussahaa ulkoiluttamaan mutta siitä se vähitellen tokeni.Nyt ollut pitkään lähes oireeton kun vaan muistaa aamulla tehdä muutaman selkää venyttävän voimisteluliikkeen…</p>

Liike on paras lääke selälle ,jos jotain ei ole täysin rikki. Sen huomasin 80-luvun lopulla ,kun minulle tapahtui juuri saman tunteen aiheuttanut venähdys , kuin Visakallolle ,nostaessani raivaussahaa suorin jaloin maasta. Putosin tilanteessa polvilleni , mutta pääsin heti ylös. Vain lämpöinen tunne alaselässä alkoi pikku hiljaa tunkea tajuntaan.

Huomenissa tuntui jo pistävää kipuakin ,mutta se ei  saanut vaivata , kun betonisen kellarirakennelman rakentaminen oli edessä. 150 neliön ala , jonka vapaa korkeus oli 3,60 metriä , oli ypäröitävä 20cm vahvalla kotitekoisella betonikuorella. Onneksi betonikattoa piti tehdä vain sadan neliön verran.

Lattiaraudoituksien tekeminen sai selän oikeasti pahalle päälle ja valupäivän aamuna kierin sängystä lattialle ja konttasin ruokapöytään. Murot naamaan ja betonimassaa tekemään. Työn kuvaan kuului säkkisementtiä ,kaksi traktoria ,joista toisella sorat isoon myllyyn ja toisella massa kohteeseen.

Sementtisäkin onnistuin tyhjentämään  vaivoin myllyn uumeniin ja sain itseni kammettua traktorin pukille käsien varassa. Pienikin väärä liike ,niin homma tyssäsi hetkeksi. Parissa päivässä lattiavalu oli valmis ja seinäelementitkin kuukauden sisällä. Ne valettiin lattialastan päällä muotteihin samalla kaavalla ,kun lattiakin. Tuplaraudoitukset 10 ja 8 millin piiskoista rakentelin niihinkin.

Parin ensimmäisen viikon aikana selkä oli melko arka ja kipu vei joskus polvilleen. Syyskuun alussa ,kun valu-urakka oli ohi selän puolesta voi tehdä jo mitä tahtoi. Kaikki tämä vain liikuttamalla selkää ja ilman pilleriäkään särkylääkkeitä. Tapahtumeen jälkeen olen pyrkinyt välttämään huolimattomia nostoja. Ompa selkä kestänyt motossa istumistakin yli 30 vuotta ja toimii edelleenkin siedettävästi.

Ei niinkään ole selkävaivoja ollut, mitä nyt semmoista normaalia kolottamista. Nosto tekniikat ovat tärkeä opetella heti alkuun kun hommat aloittelee.

Paha niskavaiva on vaivannut kolmisenvuotta joka alkoi yhtä äkkiä. Luulin jo tuossa yhdessä vaiheessa että moottorisaha hommat on tehty mutta viime keväänä pystyi taas sahaamaan ja nyt oon tuossa kuusikkoa harventanut,  kahden vuoden tauko tuli moottorisahaukseen. Raivaamaan on pystynyt vaikka ei sekään herkkua ole ollut. Lääketieteestä ei apua löytynyt mutta viime keväänä kävin semmosella kovakourasella kansan parantajalla joka meinas että niskassa ei ole nikamat aivan kohdallaan ja väänteli päätä ja kas kummaa olo helpottui että pystyi jo sahaamaan. Kyseinen henkilö suositteli käyntiä yhdellä vanhemmalla ukolla joka oli hoitanut pahoja niskavaivoja, niin nyt siellä käynyt pari kertaa ja apua saanut. Meinasi että olisi tullut retkahdusvamma niskaan joskus joka aiheuttanut vaivan. Niimpä mietinkin aikaa kolmenvuoden taakse niin yksi tapaus muistuu mieleen milloin se olisi voinut tapahtua.

Juuri noin ,kuten jätkä edellä toteaa. Lisätään vielä ,että kylmät lihakset edelliseen yhdistettynä tietävät tuskaisia aikoja selälle.

Istumatyössä istuimen ominaisuudet ja oikea työskentelyasento ovat erityisen tärkeitä asioita. Maataloustraktorilla puutavaraa käsiteltäessä ergonomia ei ole paras mahdollinen . Selkä ja niskat ovat ns paskana jo ennen ,kun on saanut hankinnoilleen edes kunnolla katetta ja pelkkä harrasteli tulee muuten kalliiksi.