Toimittaja yritti kovasti saada selluyhtiöt syyllisiksi ja nynnyjä olivat yhtiöiden miehet.

Vuosikymmenien aikana on tullut kaksi harvennusleimikkoa koskevaa tapausta.  Toisessa oli muutama tukkipuu kuitukasassa.  Se sovittiin.  Toinen jäi kaivelemaan.  Harvennusleimikon tukkikertymä oli runkojen  keskitilavuuteen suhteutettuna yllättävän pieni.  Ei se mahdollinen  tappio ollut kuitenkaan kuin muutama tonni.  Sain mittaustodistuksen vasta, kun puut oli ajettu, mikä tietysti herätti epäilystä.  Kyselyyn sain ympäripyöreän vastauksen.  En alkanut enempää kysellä ja on sen yhtiön kanssa myöhemminkin kauppaa tehty, tosin kokorunkomuodossa.

Eräs  asiaan vaikuttava tekijä on se, että yhtiöt vaihtavat puuta.  Siis sahoille tukkeja sellufirmojen leimikoista ja vastaavasti kuitua sahojen leimikoista sellufirmoille.,  Koska käydään vaihtokauppaa, niin sellufirmankin kannattanee ottaa tukkiosuus tarkkaan talteen.  Eiköhän siitä saa sahalta hyvän hinnan tai sitten oma saha tarvitsee.  Sahoilla on monesti ollut vaikeuksia saada kuitupuu tai sahahake myytyä sellutehtaille kunnolliseen hintaan. Periaatteellista tarvetta pienentää tukkisaantoa ei siis pitäisin olla.

Käsittelemättä jäi laatuvikojen vaikutus.  Varttuneissa männiköissä sahalla on 2-3  prosenttia suurempi tukkikertymä, koska ne hyväksyvät vähän laatuvikaisia järeitä tyvipöllejä.

Jos maallikkometsänomistaja ei ymmärtänyt mitään metsäasioista, niin tuon ohjelman jälkeen on vielä enemmän pihalla.