Keskustelut Puukauppa Sekava katkontaa koskeva ohjelma A-studiossa

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 72)
  • Sekava katkontaa koskeva ohjelma A-studiossa

    Merkitty: 

    Toimittaja yritti kovasti saada selluyhtiöt syyllisiksi ja nynnyjä olivat yhtiöiden miehet.

    Vuosikymmenien aikana on tullut kaksi harvennusleimikkoa koskevaa tapausta.  Toisessa oli muutama tukkipuu kuitukasassa.  Se sovittiin.  Toinen jäi kaivelemaan.  Harvennusleimikon tukkikertymä oli runkojen  keskitilavuuteen suhteutettuna yllättävän pieni.  Ei se mahdollinen  tappio ollut kuitenkaan kuin muutama tonni.  Sain mittaustodistuksen vasta, kun puut oli ajettu, mikä tietysti herätti epäilystä.  Kyselyyn sain ympäripyöreän vastauksen.  En alkanut enempää kysellä ja on sen yhtiön kanssa myöhemminkin kauppaa tehty, tosin kokorunkomuodossa.

    Eräs  asiaan vaikuttava tekijä on se, että yhtiöt vaihtavat puuta.  Siis sahoille tukkeja sellufirmojen leimikoista ja vastaavasti kuitua sahojen leimikoista sellufirmoille.,  Koska käydään vaihtokauppaa, niin sellufirmankin kannattanee ottaa tukkiosuus tarkkaan talteen.  Eiköhän siitä saa sahalta hyvän hinnan tai sitten oma saha tarvitsee.  Sahoilla on monesti ollut vaikeuksia saada kuitupuu tai sahahake myytyä sellutehtaille kunnolliseen hintaan. Periaatteellista tarvetta pienentää tukkisaantoa ei siis pitäisin olla.

    Käsittelemättä jäi laatuvikojen vaikutus.  Varttuneissa männiköissä sahalla on 2-3  prosenttia suurempi tukkikertymä, koska ne hyväksyvät vähän laatuvikaisia järeitä tyvipöllejä.

    Jos maallikkometsänomistaja ei ymmärtänyt mitään metsäasioista, niin tuon ohjelman jälkeen on vielä enemmän pihalla.

  • Kalle Kehveli

    Periaatteellista tarvetta pienentää tukkisaantoa ei siis pitäisin olla

    Parin viime vuoden aikana meillä päin myös tukit ovat menneet kattilaan, joten katkonnalla on suuri merkitys.

    suorittava porras

    Tuosta katkonnasta on turha enää jauhaa. Asiakkaan tarpeet sanelevat ,miten katkotaan. Äkkiä vain runkohinnoittelu täyteen käyttöön niin päästään turhasta vääntämisestä.

    Jos myyjä ei ymmärrä puukaupasta mitään , kannattaa epämääräiset muuttujat karsia pelistä pois . Pelkkä puulajikohtainen kertymäkin on toimistotyönä haastava arvioitava saatikka tavaralajien osuuden ja laadun määrittäminen. Keskimääräisen katkonnan seurantakaan ei takaa oikeaa lopputulosta ,kun jokainen leimikko on erilainen. Ero voi olla iso suuntaan tai toiseen.

    Pelkkä kuutiohinta järeyskertoimineen riittää hinnoittelun pohjaksi. Sen jälkeen on sama mihin osoitteeseen puut lopulta päätyvät ja mhy:llekin jää riittävästi aikaa huolehtia siitä ,että taimikot saadaan nykyistä paremmin kuntoon ja metsä kasvamaan ja tuottamaan hiilinieluja , kun ei tarvitse pähkäillä katkonnan parissa.

    Jos sopimuserimielisyyksistä pitää hakea esimerkkejä puolen vuosikymmenen takaa ,homma vaikuttaa pahasti vain epäonnistuneelta oman hännän nostattamiselta. Mikäli ollaan vaatimassa enemmän lyhyitä mittoja käyttöön, pitää löytyä myös tietoa siitä , mihin ne lyhyet tukit markkinoidaan . Niiden markkina on rajallinen ja kiintiöt täynnä hetkessä. Jos myytävä puusto koostuu puolentoista , vaan ei kahden tai kolmen tukin puista lienee turha osoitella ostajaa. Ostaja ei ole tehnyt myyntipäätöstä keskenkasvuisista puista.

     

    Nuakka

    Turhaan jäin ohjelman katsomaan, ei paljoa käteen jäänyt. Lähinnä mo vieraan kommentti ettei suurin osa metsänomistajista ymmärtä alveista eikä juuri muustakaan metsäkaupassa avasi silmiä. Metsänomistajille olisi hyvä olla jokin peruskoulutusvaade kuten maatalouteen, liikennelupiin ja yrityksen starttirahaan.

    Puunvaihto on välillä yllättävää. Sellufirma M maksoi tukista enemmän kuin saha K, jolle tukit kuitenkin hakattiin sen (lyhyillä) mitoilla. Tai sahafirman korjuunäytös, joka oli sellufirmaa lähellä olevan suurmetsänomistajan leimikolla.

    ”Tuosta katkonnasta on turha enää jauhaa. Asiakkaan tarpeet sanelevat ,miten katkotaan” Taas kovaa tekstiä ankeuttavalta portaalta, onneksi toisenlaisiakin puunhakkaajia metsissä liikkuu. Muutama kauppa takaperin motokuskin kanssa jutellessa kysyin, onko lyhyiden mittojen käytössä kovinkin pieni kiintiö, vastaus oli ettei hän niitä tuijota vaan ottaa tukin talteen.

     

     

    Apli

    <p>Asialliset keskustelut niin metsäyhtiöiden kuin metsäomistajalta, näinhän se menee että kannattaa lukea tarkkaan puukauppasopimukset ja kilpailuttaa leimikot jolloin näkee erot, ja jos ei tiedä jotain niin ei kysyvä tieltä eksy… Mhy:n roolista olen Storan johtajan kanssa samaa mieltä, se on usein ostajan roolissa kanssa. UPM avoimuus on myös hyvää, luottamus kauppaahan puukauppa on. </p>

    mehtäukko

    Ei ohjelmassa Rintala maininnut sanallakaan myhistyksen kaksoisroolista, kuten SE Partanen juohautti. Myhistyksen on turha vääntää avoimuuden puolesta, kun itse on pelannut vuosikymmenet ”sammutetuin lyhdyin”.

    Kenelle kuuluu mo:n perehdyttäminen toimintansa ymmärtämisessä? Aika yksinkertaisia on ongelmat, joita sälytetään toisten vastuulle.

    Onko katkonnassa muka vielä epäselvyyttä?

    Metsuri motokuski

    Mehtäukko: odota vain kun jovain avaa sanallisen arkun.

    mehtäukko

    Jos vaan uutta epätietoisuutta ilmenee. Entiset jaarituksensa on parasta huuhtoa alas vessanpytystä…

    Tolopainen

    Ei tarvitse perehtyä katkontaan eikä maksaa myhitykselle, kun myy aina Metsäliitolle. On se niin huoletonta ja 40% ennakkotilitys. Niin ja hintatakuu varmistaa oikean hinnan.

    Kalle Kehveli

    Aina jos mahdollisuus, myy puusi sahalle ja vältä selluyhtiöitä. Mitat paljon paremmat ja tukki otetaan tarkkaan. Myy puusi korkeasuhdanteen aikaan. Myös selluyhtiöiden hakkuuyritykset pidetään pelossa, ”kenen leipää syöt, sen lauluja laulat” eli heidän katkonta ei ole hyvää.

    Tolopainen

    Onpa noita sahojen tarjouksia nähty, kieroa peliä, pienentävät leimikkoa ja tukilla kaksi erihintaa.

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 72)