Sitä minäkin suuresti hämmästelen, että metsäyhtiöt eivät jo aikaa ole pyrkineet sopimaan asiaa. Luottamus on aivan avainkysymyksiä koko metsätaloudessa ja varsinkin nykymuotoisessa puukaupassa.

Luottamus on suoraan verrannollinen metsänhoidon motivaatioon.

Tälläkin keskustelijoista sen hyvin aistii. Puun takaa, jesse jne. ovat siitä erinomaisia esimerkkejä. He luottavat käyttämiinsä järjestelmiin ja innostus on sen mukainen – hienoa!

Tällaista aito innostus on äärimmäisen arvokasta koko metsäsektorin kannalta. Tarvitaan vain avarakatseisuutta menetelmiin ja reilut pelisäännöt kaupankäyntiin niin puukaupassa kuin palveluissakin.

R.Ranta vain jaksaa yrittää tehdä meistä ”eisavotoijista” jotain poikkeusyksilöitä metsänomistajien joukossa. Uskon edelleen ettei tämä suuri joukko metsänomistajia edelleenkään eikä ennen tätä savottakohinaakaan hae puukauppaan mitään ihmeitä vaan puunostajaa oheispalveluineen. En minä ainakaan mitään muuta kaipaa koska tiedän ettei ostajataholla ole mitään intressiä enää tänäpäivänä poiketa kaidalta tieltä eikä se sitä silloinkaan tehnyt niinkään taloudellisen vaan nimenomaan vielä silloin maantavan mukaan. Ja siinä sakissa oli näitä tahoja joille näistä savotoijistakin osa on samaan aikaan jälleen kumartamassa syvään ja maksaa taas sitä taloudellista hyötyä näille organisaatioille. Mhy:n ominaisuudessa. Se tausta joka nyt touhuaa, ei kannolla vaan Brysselissä. Isoja on herrat sielläkin kapineteissaan.
Siinä suuressa yhteisyrityksessä nimeltään Suomi oli silloin rähmällään näitä maaseudun asioiden vankkumattomia puolustajia.
Samoissa saunoissa ja kapineteissa ja metsästyssessioissa jaettiin suomea kuin itärajan takana omiin etupiireihin ja hiukan toppuuteltiin samalla että älä ny helv….sä ainakaan noin paljon siellä kalikoista maksa. Myy ne tollot vähemmälläkin. Se oli sitä Kekkosperintöä jolla suomi nostettiin huipulle ja jos jossain oikaistiin hiukan hyvästä markkinatavasta sitä ei edes silloisessa ilmapiirissä mietitty. Kun kaikilla oli niin mukavaa. Nyt ei juuri kellään suuressa eu:ssa omine direktiiveineen jotka näyttävät toteutuvan hyvin edunvalvojan vissin nukkuessa rankkojen illallisten jälkeen.

Tuohon juuri Jac… kertoo siitä, kuinka oikeat markkinat toimivat. Kysyntä ja tarjonta määrää hinnan, eikä aina se, kuinka lopputuotteen hinta käyttäytyy. Esim. sellun vuosituhannen vaihteen rajut hintavaihtelut eivät juuri mitenkään näkyneet kuitupuun hinnassa jne.

Tiedätkö Jesse, että mekin harrastuksena, muun työ ohessa, kovan innostuksen vallassa teimme sopimusasiakkaina puukauppaa osuuskunnan kanssa. Kauppaa tehtiin kartelliaikana 5000 – 10000 m3 vuiosittain. Leimikot nauhoitettiin ja puumäärät ilmoitettiin usein itse, eikä hintoja sen kummemin kyselty, monesti kaupaa tehtiin avohintaan jne. eli täydellisen luottamuksen varassa. Usein ostomiehen piti vaivautua vain kauppakirja kirjoittamaan. Meitä kyllä joku hieman elämää enemmän nähnyt joskus varoitti, että eikö pojat tiedä, että osuuskunta pärjää ainoastaan varastamalla jäseniltään – no myönnettävä on, pojat eivät tienneet!

Pakko on näin jälkeenpäin myöntää, ettei ensimmäiseksi tullut mieleen, että metsänomistajien omistama osuuskunta syyllistyy moiseen menettelyyn. Kun omat, varmana pidetyt pettää, se tuntuu kakin verroin pahemmalta. Siperia on opettanut metsänhoidosta, puukaupasta jne. yhtä jos toistakin ja luonnonoikkuihinkin osaa jo suhtautua ja ottaa ne paremmin huomioon.

Rikosilmoitus sai alkunsa, kun polttopuukuorman toimittaja ei saanut rahoja puita tilanneelta mieheltä. Puukauppias meni tilaajan asunnon ovelle ja ilmaisemaan äänekkäästi tahtonsa, jolloin selvisi, että puut tilannut mies ei aikonutkaan maksaa kuormaa.

Mies ilmoitti tavaran toimittajalle, ettei aio maksaa koska puut ovat märkiä ja kehotti viemään koko lastin pois pihaltaan.

Tilaaja teki myyjästä rikosilmoituksen kotirauhan rikkomisesta, koska hän oli hakannut ovea ja ikkunaa ja yrittänyt laittaa jalan oven väliin.

Syyttäjä jätti syyttämättä, koska tutkinnassa ei saatu mitään näyttöä rikoksesta. Syytäjän mielestä ainoa asia mihin polttopuita tuonut mies olisi voinut syyllistyä oli metelöinti, mutta myyjän mukaan puitten tilaaja oli huutanut kovempaa kuin hän.

Ratkaisulla ei otettu millään tavoin kantaa itse puukauppaan, johon lopullinen selvyys voidaan saada, jos Lahden seudulla asuvat osapuolet jatkavat asian selvittelyä siviilijuttuna. IS

”Täällä ihmetellään sahojen saamattomuutta tarttua asiaan”

Kertoivatko mihin asiaan pitäisi tarttua?