Aukustilla oli hyvä huomio että olisi sammakoille kutu ja elopaikkoja. Meillä on pari sellaista lammikkoa jotka voisin vartissa kuivata. Aikanaan eräs suuri luonnon ystävä luennoi näiden kosteikkojen puolesta niin tehokkaasti että kosteikot tulee pysymään vielä seuraavienkin sukupolvien toimesta. On siinä montaa lajia elämää ja kurnutusta. Sitä monimuotoisuutta.

Mutta telkälle nämä puolen aarin lammet taitaa olla liian pieniä. Tai oikeastaan onnistuneen pesinnän poikueelle jos lähellä ei ole puolisukeltajalle sopivaa vesistöä.

Eräs historiasta kiinnostunut kaveri oli ollut kivikauden ajan kaivauksilla. Sieltä löytyi mm suuret määrät munankuoria. Sen ajan ihmiset osasi munittaa telkkiä! Laitettiin uuttuja ja vietiin munia niin kauan kun haudonta alkoi. Annettiin poikueen kasvaa aikansa ja sitäkin verotettiin sitten kohtuullisesti että saatiin seuraavanakin keväänä munia ja syyskesällä linnunlihaa. Joillain seuduilla munitus oli hyvinkin laajaa. Vasta Venäjän keisarivallan aikana se kiellettiin. Mutta joillain seuduilla on jatkunut kai näihin aikoihin. Ikänsä vesistöseuduilla asuneet taitaa tietää paremmin?

Telkkä voi pesiä vaika umpimetsässä kilometrien päässä vesistöstä. Olen nähnyt monia kertoja kuinka telkkäemo on kuljettanut poikasensa maata pitkin vesistöön. Kotipalstallani tekät toivat suorinta reittiä ylittäen monien purojen poikittaiseen suuntaan poikueensa vesistöön, jossa ne kasvoivat loppukesän.

Itselläni on pari pienehköä tekolampea, joden rannalla pesäuutut olivat heti käytössä.

Myöskin kastelulammikko n 7×7 m on ollut telkänpoiksille välietappina metsässä olevilta uutuilta matkalla järveen. On nähty poikueiden viivähtävän lammikossa. Useita kertoja ajettaesa autolla pihalle on aikuinen telkkä lähtenyt lammikosta. Telkkähän syö myöskin sammakonpoikasia ja varmuudella niitä on joutunut telkkien ravinnoksi.Sammakon kutulautat keväisin ovat suuria ja ”mokkapäitä” on lammikko mustanaan.

Siispä telkälle pesäpaikka rantapuuhun tai kauemmas.

En ala askartelemaan pönttöjen kanssa omilla kosteikoilla mutta jälkipolvi voi hyvinkin innostua. Tekivät talonsa niin että toiselle lammelle on näköyhteys. Ja kurnutus kuuluu pihaan melko kovana.

Eilen huomasin kirjastossa uutuuksien hyllyssä pönttöihin liittyvän kirjan jota ensi lukemisen jälkeen voi suositella kaikille luonnosta kiinnostuneille. Tekijä on Kimmo af Ursin ja nimi ”Telkkä ja isokoskelo Rantapihan kutsutut vieraat”. Tutkinut asiaa 1970 luvulta asti. On siellä uuttukyyhkyistä ja lehtopöllöstä. Minkistä, näädästä ym pesinnän tuhoajista ja niiden torjunnasta. Myös munituksesta ja niksistä miten tietää onko muna syöntikuntoinen. Hyviä ohjeita ja perustuu tutkimiseen eikä arvailuun.