Vapaaehtoisuuden pohjalta myös soiden suojelu sujuu vähemmin kitinöin ja kustannustehokkaammin. Kyllä kai METSOn pysyväissuojelukorvaukset ovat olleet ihan kohtuullista, lähes käypää markkinahintaa vastaavaa tasoa.
Turve on ns. ”hitaasti uusiutuva” luonnonvara. Vuotuinen turpeen nostovauhti vastaa karkeasti main vuotuista uusiutumista (muutama mm paksuutta lisää per vuosi luonnontilaisella suolla, ei ojitetulla, jonka turvekerros ohenee). Jos nostovauhtia kovasti lisätään, aletaan syödä pääomaa, eli turvevarat alkavat vähentyä. Vuotuinen uusiutumisvauhti riippuu kovasti ilmasto-olojen kehityksestä; suot voivat kuivina vuosina jopa ohentua, eli varanto ei lisäänny lainkaan. Varannon kohtuullinen käyttö VOI silti olla nykyisessä tilanteessa järkevää, koska näin saadaan ostettua lisäaikaa oikeasti uusiutuvien energianlähteiden kehittelylle.
A.Jalkasella on oletettavasti tukeva pohja, johon hän perustaa arvelunsa (?), että turpeen vuotuinen kasvu (huom. ei uusiutuminen) vastaisi kutakuinkin vuotuista turpeen nostovauhtia. Tämä tuntuu uskomattomalta, kun ajatellaan minkä verran Suomessa on luonnontilaisia soita jäljellä. Tosiaan, turve ei ”uusiudu” ojitetuilla soilla eikä varsinkaan turvetuotantoalueilla! Biologian opettajat ovat kertoneet minulle sellaista tietoa, että turpeen hitaan syntyprosessin vuoksi sitä (siis turvetta) ei voida käytännössä pitää uusiutuvana luonnonvarana, vaan se on verrattavissa öljyyn tai kivihiileen.
Pakkokeinot vai vapaaehtoisuus suojelussa? Mitä, jos minulla on kaunista luonnontilaista suota pari hehtaaria ja toisen puolen suosta omistaakin joku muu/muut. Pääsemmekö yksimielisyyteen tavoitteista?
Tuo Leevi Sytkyn linkittämä tohtoristasoinen kaunokirjallinen tuote on ihan terveellistä luettavaa.
Arvion pohja on kohtalaisen tukeva, eli tarkistin rahkasammalen kasvunopeuden (max 5 milliä vuodessa) Helsingin yliopiston metsätieteiden laitokselta suometsätieteen professorilta. Kerroin tämän lukeman luonnontilaisten soiden pinta-alalla. Nostomäärät vaihtelevat kovasti vuodesta toiseen, mutta se tieto on luotettava.
En aivan ymmärrä tuota kauhistelua määreellä ”luonnontilaiset suot”.
Kun noita ojitettujakin on ennallistettu tuhansia hehtaareja niin eivätkö ne nyt sitten olekkaan niitä luonnontilaisia soita ennalistamisen jälkeen? Onko tehty turhaa työtä joka ei sitten pipertäville kelpaakkaan samaan katekoriaan luonnontilaiseksi enää ikinäkö.
### En aivan ymmärrä tuota kauhistelua määreellä ”luonnontilaiset suot”.
Kun noita ojitettujakin on ennallistettu tuhansia hehtaareja niin eivätkö ne nyt sitten olekkaan niitä luonnontilaisia soita ennalistamisen jälkeen? Onko tehty turhaa työtä joka ei sitten pipertäville kelpaakkaan samaan katekoriaan luonnontilaiseksi enää ikinäkö.
Lähetetty: 12 min sitten
Lähettäjä: jees h-valta ###
On tehty turhaa työtä ja suoranaista vahinkoa. Kannattamaton ojitus on kannattamaton ojitus, ei siinä mitään, mutta vuosikymmenien kuluessa se on kuitenkin ojineen vakiintunut käytännössä luonnontilaiseksi.
Sitten mennään ja mullistetaan uudestaan ynnä ollaan niin maailman pelastajia, niin maailman pelastajia.
AJ: ”Arvion pohja on kohtalaisen tukeva, eli tarkistin rahkasammalen kasvunopeuden (max 5 milliä vuodessa) Helsingin yliopiston metsätieteiden laitokselta suometsätieteen professorilta. — ”
Hyvä juttu, kiitos. Vielä vähän kangertaa se, että tarkoittaako tuo max 5mm/v pelkästään rahkasammalyksilön vihreän (elävän) osan kasvua? Turvehan muodostuu alemmaksi, syvemmälle, kun sammal kuolee ja maatuu alapäästään. Siten muodostuva turve samalla tiivistyy.
Euroopan soisimmassa ja vähäväkisimmässä maassa kyllä soita ja turvetta riittää seuraavaksi tuhanneksi vuodeksi, vaikka nykyinen turpeenkäyttö moninkertaistettaisiin.
Tämä uusi soidensuojelulaki olisi käytännössä lopettanut uusien turvelupien myöntämisen, joten asialle oli pakko tehdä jotakin, jotta hallituksen ja vihreidenkin kannattaman bioenergian käytön lisäykselle saataisiin realismia. Ymmärrettävistä syistä ministeri vaikeni tästä asiasta, mutta loppupelissä rehellisyydellä pääsee kuitenkin varmimmin eteenpäin.
Luonnontilaisia ja rauhoitettuja soita arvellaan olevan noin 5 miljoonaa hehtaaria eli puolet soiden kokonaisalasta. Loput ovat metsätalouden, maatalouden ja pieni osa myös turvetuotannon käytössä.
No niin se muisti teki tepposet: Wikipedian mukaan turpeen kasvunopeus, siis pituuskasvu ylöspäin, onkin keskimäärin vain 0,5 milliä vuodessa. Tätä vauhtia sitä siis kertyy 1 kuutiometri per 2000 neliötä suota vuodessa, jos oikein laskin. Hehtaarille kertyy 5 mottia vuodessa. (Paljonkohan tuon 5 motin hinta olisi, tekisi mieli verrata metsän tuottoon?)
Turpeen käyttö on noin 25 milj. mottia vuodessa. Jos miljoonan turvemotin kasvuun tarvittaisiin 200 000 hehtaaria, ja 25 miljoonan kasvuun 5 milj. ha, tarvittava määrä tuoretta turvetta voisi siis periaatteessa kasvaa luonnontilaisilla soilla.
Tästä laskelmasta puuttuu kuitenkin vielä oleellinen osio, eli mikä on kasvavan turpeen ja käytettävän turpeen tilavuuksien suhde, siis kuinka paljon tiheämpää turve on 50 prosentin käyttökosteudessa ja syvemmältä jyrsittynä kuin pinnalla kasvavana? Jos oletan että käytetty turve on kaksi kertaa niin tiheää kuin kasvava turve, ei luonnontilaisten soiden tuotto enää riitä kattamaan kuin puolet vuotuisesta käytöstä.
Silti – jääkauden jälkeen 10 000 vuoden aikana kertyneitä turvevaroja riittää louhittavaksi pitkäksi aikaa, eikä turvetuotanto tarvitse kuin erittäin pienen osan koko suoalasta. Pinta-alaa siis riittää sekä tuotantoon että suojeluun, johon pitäisi varata tietenkin vain monimuotoisuuden kannalta arvokkaimmat ja harvinaisimmat suotyypit.
Voisiko joku viisas tarkentaa tuota arviota vuotuisen kasvun ja käytön suhteesta, kiitos.
Turve imuroidaan talteen kuivatettuna, joten se on tilavuudeltaan verrattavissa kasvavaan turpeeseen.
Kasvu- ja ympäristöturve otetaan aina suon pitakerroksista, ja polttoturve syvennältä.
Jos uusia turvelupia myönnetä, joudumme tuomaan kasvu- ja ympäristöturpeen Suomeen ulkoa Balttiasta, Saksasta ja Benelux-maista sekä Venäjältä.
Minusta esittämäsi tarkkuus on luotettava ja riittävä – tässä yhteydessä. Mutta kaikin mokomin, jos joku suinkin haluaa vielä täydentää laskelmia…
Tästähän kehittyi havainnollinen oppitunti. Se vain että se turpeen muodostuminen loppuu siihen päivään, kun luonnontilainen suo kuivatetaan. Se, miten pitkään nuo jo aikojen saatossa kertyneet turvevarat riittäisivät tuprutteluun, riippuisi siitä, kuinka paksuja kerroksia sieltä paljastuisi. – Annettaiskos niiden vielä tekeytyä? Tiedä mitä tulevat sukupolvet keksivät niiden kanssa!
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.