Siistein versio on vuokrata kantojyrsin ja kanto muuttuu maanparannusaineeksi mutta ureaa kun on työn puolesta tarjolla ja porakin löytyy ajattelin kokeilla pehmentämistä.
Minun puolesta kannot saisi ollakin tuossa mutta ne aiheuttavat hellasäröä niin ajattelin helpoimmalla päästä jos ne vuodessa sais lahoamaan (petäjän kantoja) ja sitten tasottas.
Minä olen nostellut paljonkin kantoja käsipelillä juuri Glan tekniikalla. Kiviäkin. Erittäin hyvää hyötyliikuntaa esim. mökillä kun se muuten tuppaa olemaan hiukan sitä kevyen sorttista siellä.
Jos on kiire ollut olen myös traktorin juontokouralla ottanut ylös. Koivun kannot on helppoja mutta yksi mänty teki yllärin kun luulin että on irti ja lähdin jo ajamaan poispäin ja nostin samalla kantoa roikotukseen. Mutta siellä olikin paalujuuri ja lujassa olikin ja paukahti juontokoura rungon juuresta hitsauksista irti ja jäykkääjäpalat petti myös. Liike oli vino repäisy suuntaan johon kouraa ei niin kovasti yleensä revitä. Ei kannata reerata vaan tilaan uuden lähiaikoina talven koitoksiin.
Varovaisuus ei ainakaan lisäänny tai pitäisikö sanoa että jotenkin hiukan kehnompaa kun ikää tulee lisää. Juuri tänäaamuna kun peruuttelin parvekkeen alle normiperäkärryä tuli telottua sen aisatuki. Kun niitä kantoja ei tosiaan saisi tontille jättää mätänemään. Ei ollut mätä ei. Tuki nojottaa nyt aika surullisen näköisessä kulmassa kun se sattui jäämään hiukan turhan alas.
Meillä kun huushollia tyhjätään turhasta roinasta aivan tosissaan remontin tieltä. Ja sitä sitten on.
Armeija-aikana Panssarikoulussa oli rikkomuksista rankaisuna nostaa männynkanto tai pari. Aika harva niitä kyllä joutui nostamaan ja kaveria autettiin. Osa oli vielä pelkkiä lukumiehiä ja eivät hallinneet oikeastaan mitään käsityövälineiden käyttöä. Niille kaveriapu oli tarpeen. Yksi sankari vielä erehtyi valittamaan vääpelille että on turhan iso kanto. (n runsaan motin puita ne oli kaikki olleet) Vääpeli totesi että niin taitaa olla ja veti kynällä viivan keskelle kantoa ja sanoi että nostatte vaan toisen puolen ja jätätte toisen puolen koskematta! Kaveri oli kärynnyt tyttöystävän luona käynnistä ilman lupaa. Kyllä tuli ….. hintoinsa!
Parkanolaiskaveri kertoi yhden kannon noston aikana miten heidän siirtolais naapuriinsa raivasi kylmää tilaa. Hän oli kairaillut reikiä pihaksi ja pelloksi tulevalla alueella oleviin kantoihin. Jotain ainetta oli niihin laittanut ja sitten tapittanut lävet. Vuoden päästä oli polttanut kannot ja ne paloi aika syvältä. Ei tarvinnut äheltää noston kanssa. Mitä aine oli jäi selvittämättä. Oliko jotain nestettä vai jauhetta en tiedä. Mielenkiintoa tunnen ja varmaan moni muukin. Tietäisikö joku?
Jos ympärillä ei olisi kukkapenkkiä ym ym… niin eihän nuo olisi ongelma ollenkaan koneellisesti hoitaa mutta nuo paalujuuret on sen verran tiukassa kuitenkin ettei kaivaminen käsipelissä juurikaan innosta, jotain +40 senttisiä tyveltään.
Tuo aine kiinnostaisi täälläkin millä ne kannot on aikoinaan lahotettu, löpöön jos uittas ja polttas jätkänkynttilänä on aika riskaabeli testi, jos se ei palakkaan vaan pelkästään tulee lämpökäsiteltyä…
Hanki hyvä mies se hellasärön poistaja eli kannonjyrsin paikalle, ei tuo nyt ihan maltaita maksa.
Turha kuvitella että löytyis sellaista ihmeainetta joka männyn kannon vuodessa lahottaisi. Eipä taida sitä siirtolaismienen polttoainettakaan tähän hätään kukaan keksiä. Meinaan vaan kun Pinsiön Vaari sitä kyselee, niin se tieto on kyllä kiven alla, jos hän ei kerran sitä tiedä.
Onhan sitä tullut muutama kanto käsityökaluilla irti kaivettua. Esim. sellainen koivunkanto etten sitten saanut sitä yksin peräkärryyn nostettua. Ei kuitenkaan tule päiväpalkkaa siinä hommassa. Sitten siinä menee ne kukkapenkit ja hella säröilee aina vain pahemmin.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.