Ennemmin pellot myyntiin. Joka kylältä löytyy yksi laskutaidoton hölmö joka  maksaa niistä ilomielin vähintään tuplasti yli käyvän hinnan. Siitä rapsahtaa hyvässä lykyssä jo parisataa tonnia tilille. Sillä käy jo monta kertaa kanarialla ja kylpylöissä kylpemässä. Metsät siellä kyllä jatkaa omaa elämäänsä kaikessa rauhassa. Ei niistä tarvi stressata sen enempää.

Piiku.. Taustalla on sinulla kuitenkin ajatus siitä, että lapsille jäisi jotain arvokasta, ja sinulla on se… nimittäin metsä. Olen sitä mieltä, että otat ns. ”uskotun miehen” mukaan arvioimaan hakkuitten mahdollisuuden, ja teetätät tarvittavat hakkuut. Hakkuista saa huomattavasti tuloja, jopa verojenkin jälkeen. Niillä rahoilla voi tehdä tarpeellisia hankintoja, tai vaikka hummata ne taivaan tuuliin. No, tienkin voi antaa vaikka ennakkoperintöjä. Mahdollisuuksia on vaikka kuinka. Pellot vuokralle, ja jäät ootteleen kaikessa rauhassa seuraavaa ”rahalähetystä” metsästä. PS. Pysy kaukana pörssistä.

”Mutta sitten tulee jokin totuuden torvi sukulainen toitottamaan kuinka minun isäni elämäntyö menisi kuin kankkulan kaivoon, jos menisin ja möisin kaiken… ”

Mihin elämäntyö tähtäsi?

Oliko tarkoitus hoitaa metsiä hyvin, jotta hakkuista saa rahaa vai oliko tarkoitus luoda hieno luontokohde?

Elämäntyö menee hukkaan, jos lahjoitat metsät ensimmäiselle vastaantulijalle tai myyt metsät ja käytät rahat tyhmästi. Tai teet hienoon luontokohteeseen avohakkuun.

Mutta talousmetsän myynti ei tuhoa mitään, jos koet rahojen olevan jossain muualla sinun hoidossasi paremmassa tallessa. Jos pidät ne kynsin hampain metsässä ilman kiinnostusta metsien hoitoon, siinä on suuri vaara hukata isäsi elämäntyö.

Noin juuri, Gla.

Mutta jos epäilyttää oma kiinnostus tai kunto (kunnon mahdollinen paraneminen)  niin mielestäni myyntiin vaan.

Itse perin aikanaan aika ison palan metsää. Nyt >nelikymppisenä mietin että aika monta toivotonta hetkeä olen noiden rääseikköjen kanssa viettänyt. Kunto on kyllä noussut. Toki tulojakin on ollut, koska hakkuusäästöjä oli. Koko ajan olen kuitenkin sormi liipasimella tilojen  myyntipuolella. Nämä on vaikeita juttuja, samalla olen ajatellut että tuossa on natiaiselle opiskelu-ja asuntorahat tarjolla 15 v. päästä. Ja samalla olen logiikkani vastaisesti kasvattanut tilojen määrää, kun puoli-ilmaisella on tyrkytetty.

Pitäisi saada selville, että arvostaako perilliset enemmän pysyvää, tietenkin luontoarvoiltaan kelvollista, metsäkokemusta töineen ja pitkäveteisine tuloineen vai olisiko se kuitenkin ilman rasitteita helpompaa nähdä euroja tilillä. Oletuksella, että maailmankirjat pysyy suht’ ennallan ja puuta myydään ja ostetaan 20 v päästäkin.

Mikä ihme siinä lienekään että metsään (perittyyn ja ostettuun) en osaa suhtautua rationaalisen viileästi.

Älä ota enää rane, paha olo tulee sulle aamulla!

reva
tunne-elämän solmujen osastolta

Aloittaja kirjoittaa mm.:

”Tila sijaitsee Pohjanmaan ja keski-suomen rajalla…”

Tuosta voi päätellä vähän sitä sijaintia, Oksapuu.

Muuten juurikin noin. On tietenkin moraalisella tasolla eri puolia, eri käsityskyvyn tasoilla,  noista peltojen vuokrauksista. Onhan luettu miten yleisesti paalataan rehua ja kynnetään ne samat rullat  3 kk jälkeen samaan peltoon tukien takia! BKT kasvaa ja kaikki hyvin, ei kai nyt sentään. Joku roti, vaikka kuinka olisi mahdollista.

Olin juuri männäviikolla pitkällä illallisella TEM:n porukoiden kanssa ja sielläkin kuulijat, paitsi Maalaisliittolaiset, pitivät monia esittelemiäni esimerkkejä absurdeina. Niitä olisi riittänyt enemmänkin kertoa kuin 15 min. alustukseni antoi myötä.

Loppuillasta juuri samat ML:set oli eniten sönköttämässä palautetta, mutta ei saanut kukaan enää selvää pointeista. Kaikille kaupunkiympäristö ei näytä vaan sopivan.

Reva
vaikuttavan osaston myyrä