› Keskustelut › Metsänhoito › Sähkölinjan palauttaminen metsätalouteen

Esillä 10 vastausta, 31 - 40 (kaikkiaan 87)
1 2 3 4 5 … 7 8 9

  • Sähkölinjan palauttaminen metsätalouteen

    Lähetetty: 18.12.2015, 15:14

    Paikallinen jakeluyhtiö maakaapeloi leveän (näyttää 15-20 -metriseltä) linjan. Tarkoitus olisi purkamisen jälkeen metsittää linjakäytävä uudelleen. Kuuselle tai koivulle sopiva peltomainen maapohja.

    Asiassa askarruttaa linjan alla oleva läpipääsemätön miehen korkuinen pajukko juuristoineen. Ja lisämausteena vielä erittäin tiivis vattu+heinäryönä. Millä vehkeellä/aineella/menetelmällä tuon reilun hehtaarin alan maapohjan saisi edes jonkinlaiseen istutuskuntoon?

    Tekijä
    reservuaari-indeksi
    Teema Metsänhoito Metsänhoito
  • raivuri 21.12.2015, 08:29

    Eiköhän noiden kaapeleiden paikan sähköyhtiöt raivaa säännöllisesti. Muutenhan sinne menee valtava määrä isoja juuria kaapelin kaveriksi.

    jees h-valta 21.12.2015, 08:53

    Haittaaks se?

    Burl 21.12.2015, 14:33

    Glyfosaatin kannalla olen. Maataloudessa sitä ruiskutetaan pellolle vuosittain ja siellä kasvaa elintarvikkeita. Tältä pohjalta en näe kovin pahana asiana, jos taimikon perustamisvaiheessa vesakontorjunnan kannalta haastellinen alue myrkytetään kerran tai pari.

    jees h-valta 21.12.2015, 15:12

    Vaikka maataloudessa kasvatettaisiin pelkässä glyfossa se ei puolusta turhaa käyttöä.

    Planter 21.12.2015, 16:10

    Kaapeli kuuluu kaivaa vähintää 70cm syvyyteen, mutta jos tulee kallio tai kivenjärkäle vastaan, saattaa se olla matalammassakin.
    Kaapeli säilyy 100 vuotta, ellei joku kaiva poikki. Puiden juurista ei ole murhetta. Jos joku tekee kaapelin yli ajouran ja ajaa siitä tuhansia motteja puuta sulan maan aikana, saattaa möyriä kaapelliin asti. Satunnainen ajo ei haittaa.

    Kaivinkone/mätästys/ojitus on riskipeliä kaapelin lähellä.

    Kannattaa merkitä kaapeli metsäpapereihin, metsäsuunitelma-karttaan, tai jonkin karttaan, joka kaivetaan esille aina, kun metsässä aletaan tehdä hakkuita. Sellaisiin papereihin merkintä, jotka kulkevat metsän mukana.

    Et ehkä muista 80-vuoden päästä, kun päätehakuualaa muokataan, että siellä on kaapeli.

    Gla 22.12.2015, 04:31

    Jees: ”Vaikka maataloudessa kasvatettaisiin pelkässä glyfossa se ei puolusta turhaa käyttöä.”

    Tuosta olen samaa mieltä. Todennäköisesti ollaan eri mieltä siitä, mikä on turhaa käyttöä.

    Pete 22.12.2015, 09:44

    Minulla on omakohtaista kokemusta voimalinjakäytävän metsittämisestä Pohjois-Savossa. Alueen koko on vajaa hehtaari. Lähes koko linjan ala oli läpitunkematonta lepikkoa ja pajukkoa. Kuusia oli siellätäällä, mutta suurin osa niistä oli kertaalleen raivattu maahan, eli ne olivat ottaneet uuden latvan alaoksista. Ne olivat valmiiiksi lahoja.

    Pohja on erittäin rehevää omt:tä ja se liittyy viereiseen taimikkoon. Päätin käyttää rahaa kyseisen kuvion metsäksi muuttamiseen. Maksoin pajukon alaskaadosta muistaakseni 500€. Sen jälkeen kaivonkonemätästys ja pari pientä kuivatusnaveroa. Odottelin seuraavaan kesään jolloin pruuttasin sumuruiskulla koko alan. Levitin samalla kerralla boorin ja glyfosaatin, jota käytin 6litraa/ha. Ruiskutuksen tein heinäkuun alussa ja tulos on mahtava, paju ja leppä käytännössä hävisivat kuviolta. Myös vadelma sai aikamoisen tyrmäyksen. Istutus seuraavana keväänä 2v kuusipaakuilla. Tottakai horsma, ohdake ja puut leveälehtiset rikat valtasivat alan jo seuraavana kesänä, mutta ne eivät ole juurikaan taimia tukahduttaneet. Nyt kolmen kasvukauden jälkeen kuuset ovat jo nousseet esiin niin, että näkyivät ”roinan” keskeltä syksyllä selkeästi.

    Tämä kohde olisi ollut täysin tekemätön paikka ilman glyfosaattia. Boorilannoituskin oli täysin välttämätön. Boori olisi joka tapauksessa pitänyt levittää ja glyfosaatti meni siinä samalla.

    Faktojen perusteella Jeesmiehen glyfosaattikammoa on mahdoton ymmärtää, mutta kyse taitaakin olla enemmän ideologiasta.

    jees h-valta 22.12.2015, 09:57

    Pete on sitten kovin kesyä tekoa metsäntekoon jos ei ilman glyfoa metsää aikaan saa. Itse olen vastaavissa oloissa siihen hyvin pystynyt. Puulajivalinta tietty pitää ymmärtää. Lehtipuullahan pääsee huomattavasti helpommin ja edelleen ilman glyfoa. Olen nyt katsellut ”lotraajan” yritystä kasvattaa kuusta samoissa olosuhteissa kun itse tein kerrasta lehtipuumetsän ilman glyfoa. Siitä ei työtä ja tuskaa yhtään vähempää ole koitunut vaikka ruiskutteli kahteenkin kertaan.
    Nyt kaiveli siellä kepin kanssa syksyn vesisateissa kuusen rääppiä ryönän alta. Päiväkausia. Saa sitä tietysti metsään kantaa mitä vaan turhaketta mutta laiskuudestahan vain silloin on kyse jos ei ilman myrkkyä pärjää. Tähän päivään mennessä en ole glyfoa tarvinnut ja joka vuosi kuusikkoa kipataan nurin. Nytkin jälleen pari hehtaaria lähiviikkoina. Nuo törkeydet eli luonnon turhat törkystämiset löydämme edestämme ja tiedämme jo nytkin haittoja. Metsään ei tarvita ideologiaa vaan maalaisjärkeä ja hiukan ehkä työhaluja. En silti metsissä ryynää kyllä juurikaan mitenkään poikkeuksellisen paljoa.

    jees h-valta 22.12.2015, 10:19

    Ja jatkoksi vielä että kertoisiko Pete noin metsäammattilaisena miksi hän haluaa kasvattaa kuusta alalla johon on juurikääpä tartutettu monen kymmenen raivauksen (huitaisuraivaus) myötä. Kun siellä olleet kuuset todellakin katkaistaan niin korkealta että varmasti työstöä riittää samojen puunalkujen kanssa kymmeniksi vuosiksi. Ja tasainen satavarma juurikääpä leviämään nyt uusiin taimikoihin.
    Kun nyt olisi ensiarvoisen tärkeää kasvattaa ensin lehtipuu jolloin saadaan tämän hölmöyden saastunut puuaines häviämään luonnosta käytävän osalta.

    Pete 22.12.2015, 13:51

    No tämä menee toki taas jankuttamiseksi puolin ja toisin, mutta on meissä se ero, että minä olen tällä minun kohteella käynyt useampaankin kertaan ja sinä et. Sen on tullut selväksi, että Harjavallassa metsä ei kunnolla kasva (paitsi haapa) eli ei kasva sitten pusikkokaan. Metsän saa kasvamaan varmaan avokalliollekin kun huolehtii kastelusta joka iltaisin iltalenkein. Tässä on jokseenkin sama juttu. Kyseiselle palstalle on minulla matkaa reilu 400km, eli en ehdi käydä siellä iltalenkillä pajunversoja taittelemassa. En edes rauduskoivujen päältä. Voimaa ja juurakkoa on tuollaisella pohjalla niin rajusti, että siinä nöyrtyy rauduskoivukin ellei kilpailua saa rajoitettua. Tänä vuonna en kyseisellä palstalla ole käynyt kun sen yhden kerran vilkaisemassa ja näyttää vahvasti siltä, että se taitaa jäädä ainoaksi käynniksi. Jeesmieheltä unohtuu helposti, että metsää omistetaan ja hoidetaan monella tapaa. Ja elämäntilanteet ovat erilaisia. Ainoa oikea omistaja profiili ei varmaan Jeesmiehenkään mielestä voi olla virka-aikaan auki olevan lvi-liikkeen myyjän tehtävät ja niin, että metsäpalstat ovat siinä omassa maakunnassa kaikki. Eipä silti en minä näillä palstoilla iltalenkkejä tekisi vaikka ne sijaitsisivat max puolen tunnin ajomatkan päässä. Miksi kävisin?

    Voin olla hyvinkin kesyä tekoa ja en halua omaa erinomaisuuttani korostaa vaikka toteankin ”viisas pääsee vähemmällä”. Ilmeisesti Jeesmiehellä on lähes rajattomasti kaikkein kallisarvoisinta resurssia eli aikaa. Minulla sitä on hyvin rajoitetusti ja kun sitä metsätalouteen on, niin pyrin käyttämään sen tekemiseen joka antaa parhaan tuloksen.

Esillä 10 vastausta, 31 - 40 (kaikkiaan 87)
1 2 3 4 5 … 7 8 9