Tanskan viimeisessä huutokaupassa tuulivoiman rakennusoikeuksista merialueelle ei tullut yhtään tarjousta. Ei tuulivoimaa kannata rakentaa, jos sähkömarkkinoilla ei ole kysyntää tuotetulle sähkölle. Tilanne on sama kaikissa Pohjoismaissa. Markkina on kypsä, sähkönkäyttö ei kasva. Niitä vetyinvestointeja ei ole tehty.

Ei uusiutuvan vedyn tuotanto sähköllä ole kannattavaa. Siihen kuluu niin vähän maakaasua, että sillä ei ole kokonaispäästöjen kannalta mitään merkitystä, eikä vapautuvaa hiiltä tarvitse päästää ilmaan se voidaan muuttaa kiinteään muotoon.

Fortum vahvistaa uusiutuvan energian hankekantaansa ostamalla Enersensen kehitysportfolion – Fortum

Fortumilta lisää Tuulivoimaa suomeen..

Tanskan viimeisessä huutokaupassa tuulivoiman rakennusoikeuksista merialueelle ei tullut yhtään tarjousta. 

Hyvä että ovat huomanneet, että tuulivoima on aivan järjetön.

Fortumin nykyjohto panostaa sinne minne muutkin, myivät juuri jätebusineksen pois, valtio omistajana haluaa tyhjään kassaan osinkoja, varsinkin nyt kun sen toiselta ”helmeltä” eli Nesteeltä ei taida paljon tulla seuraavina vuosina.

En mitenkään ymmärrä tätä tuulivoiman vastakkaiasettelua. Kuluttaja voi olla vain hyvin tyytyväinen tuulivoimasta. Sähkö on edes silloin hyvin edullista kun tuulee ja tuulta on täällä enemmän kuin tyyntä. On käsittämätöntä vastustaa tuulivoimaa sillä perusteella, että sähkö on kallista silloin kun ei tuule. Sehän olisi aina sitä, ellei olisi tuulimyllyjä.

Pörssisähkökin on markkinataloteen kuuluva järkevä menettely, joka ohjaa kulutusta juuri oikealla tavalla, kun tuotanto ja kulutus pitää kaiken aikaa olla yhtää suuret.

Aivan sama käsittämättömyys koskee jatkuvan ja jaksollisen kasvatuksen välillä.

Jos joku katsoo, että hänellä on tuottavampi investointilähde, kuin puun määrän tuottamiseen pyrkiminen ja haluaa pitää metsäänsä peitteisenä, niin hänen päätelmänsä on aivan taloudellisesti rationaalinen, vaikka hänen metsänsä puuntuotto olisi merkittävästikin alkaisempi.

Toinen taas katsoo, että saa puuntuotantoon investoinnilleen riittävän tuoton keinollisilla menetelmillä, joka sekin on taloudellisesti oikea ja  rationaalinen päätös.

Meillä ei ole mitään yhtä oikeaa tuottovaatimusta, jonka perusteella ratkaisu tulisi kaikkien tehdä. Se on omistajakohtainen.

Tähän kun lisätään se, että olosuhteetkin poikkeavat tavattomasti toisistaan investoinnin tuottavuuden suhteen, niin yhtä totuutta ei ole olemassa ja siitä kiistely naurettavaa ja käsittämätöntä.

Miksikä mitäkin menetelmää tarkkaan ottaen kutsutaan on yhdentekevää. Minusta perusteltu jako on, että toisessa tehdään avohakkuita ja toisessa ei. Mitään lopullista ratkaisua tästä ikuisuuteen ei voida edes ajatella, kun omistajat ja mielipiteet vääjäämättä vaihtuvat.