”-

Metsälehden paperiversiossa nro 24, oli juttu mänty-tyvitukkien laadun heikkemisestä.  Jopa joka kolmannessa tyvitukissa alkaa olla sisäistä vikaa ja ne menevät seksta-laaduksi.  Tämä on seurausta 70-luvulla uudistetuista männiköstä, jotka tulevat 2-harvennusikään ja tukkia alkaa kertyä niistä.

Tilanne tulee pahenemaan edelleen, ainakin seuraavat 50 vuotta. Sahat toimivat niin ohuella katteella, etteivät pysty ottamaan sitä omaan piikkiinsä. Ongelma heijastuu varmasti kantohintoihin, mutta ei puuntuottajien katekaan kestä juurikaan laskua. Osansa saa siis varmaan koko ketju: sahat, puuntuottajat sekä puun korjuuta ja kuljetusta suorittava porras.”

On mielenkiintoista, että mekaanisen puunjalostuksen saralla on tullut uutta luokitusta mukaan. tähän asti on ollut tukilla 1, 2, ja 3 -laadut, jotka muutettiin A- B- ja C- laaduiksi.

No hyvä niinkin, mutta nyt on tullut uusi luokka, joka lienee jonkinlainsen kopiointiyritys sahatavarapuolelta, eli Seksta – laadun tukki.

Tuo lajike lienee tuleva itä-suomesta, jossa on keskitytty lähinnä määrään – ei laatuun, koska siellä on päästy näkemään sormijatkolaitteisto. Männyn tyvitukkien katkaisupaikkaa määriteltäessä ei ole koskaan orjalliset listat päteneet, vaan katkaisukohta on pitänyt määritellä silmävaraisesti.

Lisäksi- jos kuoritussa tukissa huomataan sahalla virhe, sahurin pitäisi pyöräyttää tukki siihen asentoon, että laatuvika jää joko kokonaan pois, taikka se ”kerätään” mahdollisimman tarkkaan yhteen taikka muutamaan saheeseen. Jos esim mäntyrungot ovat kasvaneet suht lähellä toisiaan, voi toinen sivu olla täysin oksaton, vaikka toisella sivulla on maksimioksia tai jokin muu vika. Jo pari oksatonta lautaa tekisi sahauksesta kannattavan, mutta jos sahaus tapahtuu väärässä asennossa, menee kaikki saheet aika lailla halvempaan hintaluokkaan.

Kuten kuvasta näkyy, useinkaan hirvien hankaamilla puilla ei ole mitään vaikutusta tukkipuun laatuun, noita on metsissä niin vähän, että ei tarvitse kasvattaa tukkipuuksi asti. Valitettavasti koirapyynti on johtanut isosarvisten hirvien kannan kasvuun, koska niitä ei koirapyynnissä useinkaan saada saaliiksi, vaan haukkuun jäävät emät vasoineen. Totuus on alkanut paljastua riistakameroiden myötä, joissa noita sarvipäitä on alkanut näkyä yhä enemmän.

Nyt ei ollutkaan kyse siitä rupusakista, joita koirat ajavat passiin, vaan niistä yksilöistä, jotka jäävät kokonaan koirapyynnissä löytymättä. Koirien hakuprosentti ei ole lähellekään sata jos alueella on kymmenen hirveä, ne löutävät niistä vain pari kolme ja vanhimmat urokset säästyvät. Sentakia meillä on kokonaan väärät hirvitilastot, nehän perustuvat saalisilmoituksiin ja näköhavaintoihin, vasta viimevuosina ovat tulleet realiaikaista kuvaa lähettävät riistakamerat. Meillä ei ole edes mitään luotettavaa tilastoa todellisesta hirvimäärästä, eikä sellaista voi koskaan mitenkään saadakaan. Olen ollut joskus. mukana lentokoneessa, kun yritimme löytää hirviä, se on täysin hakuammuntaa, kaikkien hirvien löytäminen on täysin mahdotonta edes lentokoneesta, täyttä rahanhaaskausta koko lentolaskenta.

Mutta mistä saadaan oikeat tiedot metsästysseurat ilmoittavat luvut, jotka sattuvat muistamaan ja mitä yhteisesti sopivat eli luvut voi kertoa vaikka piillä.