Vaikea on nähdä että kuusi ja mänty kuitu olisivat jatkossa samanhintaisia. Kuusi on pitkäkuituisempaa ja tarvitsee vähemmän valkaisuaineita. Pitkä kuituinen kuusisellu on maailman markkinoilla kalliimpaa. Tämän hinnaneron luulisi pysyvän kun muutenkin maailmalla on havuselluboomi.
Ainoa asia joka voisi männyn nostaa kuusen rinnalle, on sivutuotteet. Nytkin männystä saadaan mäntyöljyä ja tärpättiä. Jos niiden arvo nousee se nostaa tietysti männyn arvoa. Uusien biotuotteiden varaan männyn nousua ei voi laskea ainakaan minun tiedoillani. Pitäisi tietää kummasta niitä uusia tuotteita enemmän saadaan.

Terveisin: Korpituvan Taneli

Taneli on oikeassa. Mutta, armeeraussellua syntyy kuitenkin männystä ja kuusesta.
Ja kuusen ylivoima kuidun hinnassa perustui mekaanisen puolen tarpeeseen, kemiallisella puolella ei päästä missään olosuhteissa kantohinnassa eurojen eroon. Kaskinen ottaa Boardille edelleenkin runsaasti kuusta, se on hyvä E-P:n alueelle. Haapaakin Kaskisissa kuluu, harjavaltalainen on siitä varmasti tyytyväinen! Se, että Kirkniemessä tilanne muuttui muutama vuosi sitten, ei sitten harjavaltalaiselle niin hyvä olekaan.

Kukas niin sanoo että kuusi olisi jotenkin vähenemässä mekaanisessa kuidutuksessa???? Männyllä ei sille puolelle ole sensijaan mitään asiaa.

Kyllä ne parhaat armeerausmassat tehdään edelleen nimenomaan kuusesta.
Sellun havusellu ja Lehtisellu hinnat ovat keskihintoja. Todellisuudessa sellulla on aina hyvin monia hintoja ja kuusierien hinnat ovat olleet aina mäntyä korkeammat, niin kauan kun mäntyä nyt yleensä on selluksi keitetty. Ei tähän mitään radikaalia muutosta ole tulossa.

Näin vanhana sellun keittäjänä kysyisin jeessiltä, että mitenkäs se sellu nyt sitten siellä uudessa hienossa biotehtaassa oikein valmistetaan, jos sitä ei keitetä?????
Senverran olen tietojani asiasta eläkkeellä ollessanikin päivittänyt että kyllä se sulfaattikeitto on edelleen sellunvalmistusmenetelmä jota jatkossakin käytetään. Odottelen vain että onko ratkaisu jatkuva- vai eräkeitto. Eräkeittohan aikanaan hylättiin työläytensä takia ja siirryttiin jatkuvatoimisiin keittoihin. Nyt kuitenkin jo Rauman tehdas on moderni eräkeittosysteemi. Nykyinen automaatio selätti työläyden ja eräkeitolla päästään eroon jatkuvan keiton lajinvaihtojen isoista sekamassaeristä.
Mielenkiinnolla odotan myös uuden tehtaan haihduttamoratkaisua. Sillä alalla on menty viime aikoina pitkin harppauksin eteenpäin ja päästy vähentämään kaasupäästöjä.
Mielenkiintoista on myös mitä uusia biohommia sinne uuteen putiikkiin todella tulee. Paljon on ollut vuosikymmenten mittaan tutkimuksia ja kokeiluja, joista ei saanut olla tietoinen edes aina kokeilun tekijäkään. Luulisi sieltä jotain löytyvän.

Sovitaanko jees että minä en neuvo Sinua LVI-myynnissä enkä haavan kasvatuksessakaan muuta kuin että tähtää toki tukkiin. Äläkä Sinä yritä neuvoa minulle sellunkeittoa, Sinun edellä minä siinä tiedossa lupaan pysyä aina. Palstalla on ilmiselvästi minua paljon parempia sellun keiton tietäjiä, mutta Sinä et kuulu heihin.

Terveisin: Korpituvan Taneli

No, se ainesosien erottelukin tapahtuu nimenomaan keiton jälkeen kun ne on saatu toisistaan erilleen. Pölleistä ja keittämättömästä hakkeesta on vaikea biojakeita erotella.
Juuri tämä erottelu- ja haihduttamoratkaisu yms tässä tulevassa mielenkiintoani kutkuttaakin.

Lopulta täytyy kuitenkin todeta että kyllä tämä Äkin biotehdas on kuitenkin pääosiltaa sellutehdas, mutta tuolla bio-sanalla on kiva vähän tehdä viherpesua. Sellutehtaitten maine kun vain ei niin kovin vihreä ennestään olekkaan. On vaipunut unhon yöhön se, että edellinen Äkin selluinvestointi nimenomaan puhdisti alapuolisen vesistön, sitä edellisen tehtaan jäljiltä. Paikalliset ihmettelivät alkuun kun uuden tehtaan edustussauna rakennettiin järven saastuneimmalle rannalle, vastapäätä uutta jätevesipuhdistamoa. Suunnittelijat tiesivät mitä tekivät.

Terveisin: Korpituvan Taneli

Sellunteko on todella suhdanneherkkä ala. Parhaina aikoina se on ohan pelkkää rahan paalaamista ja kun hinta romahtaa niin mikään ei onnistu.
Tietysti investointikin tulee halvemmaksi huonona aikana ja silloin on aikaa viritellä vehkeet viimeisen päälle kuntoon.

Aikanaan kun Kaskisten tehdasta rakennettiin oli huono aika. Isot pomot sanoivat että näkyy jo kustannusten alenemana. Vielä kun koekäytettiin, huono suhdanne jatkui. Se oli eduksi kun aina saatiin alasajoon lupa kun pienikin korjattava fipa löytyi. Toisaalta käyttöpääoma oli tiukilla kun sellusta tuli huonosti rahaa. Sitten kun aika parani tehdas oli kuitenkin todella valmis ja sudet ammuttu pois, joten helppo oli alkaa rahaa käärimään.

Terveisin: Korpituvan Taneli