wanha. Jollakulla on ilmeisen ”herkkä hipiä”, jota minä en käsitä lainkaan.  kun on oikein arvonsa tunteva ja itsetään liikaa luuleva, niin on hyvä, että nenä on sen mallinen, että sinne on heppo nopeasti imaista herneitä.

Herkkäihoiset tuota ”eko” öljyäkin suosii. Kyllä me käytettiin sitä muutama tynnyrillinen, mutta kesätauko paljasti karun totuuden.

Eräs kaveri oli rakennellut korjaamohallin kuumailman kehittimen lämmitystarkoitukseen ja hyvin se lämmitti isoa hallia.

Poltti silloin jäteöljyä, kun sitä tuli korjaamotoiminnasta runsaasti. Oli ottanut moottorista öljypumpun, jota pikkuruinen sähkömoottori pyöritti ja työnsi pikimustaa öljyä auton öljynsuodattimien läpi. Niitä oli myös kaksi peräkkäin. Kertoi käyttävänsä käytettyjä suodattimia.

Ohutta putkea pitkin öljy meni liekkimaljaan, jossa palamista seurasin lasin läpi. Paloi todella puhtaalla liekillä, ja kireässä pakkassäässä kävin katselemassa, mitä piipun päästä tulee. Pelkkää värisevää ilmaa ja lumi katolla oli ”lumivalkeaa”.

Pumpun pyörimisnopetta ohjasi termostaatti.

Parasta kierrätystä, jos teränvoitelua ei oteta huomioon. Ei tarvinnut kärrätä käytettyä öljyä satoja kilometrejä laitokseen, joka pakkaa sen kympin kanistereihin ja levittää pitkin valtakuntaa.

En tiedä tilannetta, mutta taitaa olla jo paperit ja luvat monipolttoöljyn käyttöön – niinkuin joillakin kasvihuoneillakin on. Täältä viedään kaikki korjaamoiden jäteöljyt niille käyttäjille, joilla on sellaiset kattilat, että ne on hyväksytty jäteöljyllekin.

Kun käytetty öljy on ”puhdasta”, eli siihen ei ole sekoitettu edes mitää bensiiniä, eikä dieseliä, puhumattakaan vedestä ja pesuaineista, se painetaan öljynsuodattimien läpi. poltto tapahtuu hieman isommilla vehkeillä ja jopa seostettuna polttoöljyn kanssa.

Luvat on hankittu ja laitteet tehty sitä varten. Eikä piipusta tule mikrohiukkasia niinkään paljoa kuin Harjavaltalaisen omakotitalon kattilassa poltetuista kosteista lepistä.

Monet hakkeella lämmittävät käyttävät koneista tullutta jäteöljyä Stokerin syöttöruuvin voiteluun.

Motoissa ja ajokoneissakin vaadittiin joissakin urakkasopimuksissa Bioöljyjen – käytännössä rypsiöljyjen käyttöä, mutta se taisi loppua lyhyeen jo pelkkien pumppuvaurioiden takia.Hydraylipumput ja – moottorit eivät kestäneet Bio-öljyjä.

Samoin nuo tuotteet sotkivat kaikki ne paikat, joihin sitä roiskahti, eikä sitä saatu pestyä normaaleilla painepesureillakaan, kun se kuivui metallipinnoille.

On täysin turhaa kouhottaa moottorisahojen teräketjuöljystä, kun metsäkoneet roiskivat öljyä melko reippaasti luontoon, eikä se leviä hentona sumuna, vaan sitä on joskus pienelläkin alalla paljon.

Eräs koneurakoitsija naureskeli, kun häneltä oli vaadittu selvitystä, mihin hän on laittanut senjasen vuoden öljyt! Oli sitten laittanut kartan, johon oli merkkaillut letkurikkojen paikkoja ja määriä, jotka oli pitänyt vaurion jälkeen lisätä. Sanoi, että häneltä ei jäteöljyä montaa litraa vuodessa kerry, mutta uutta öljyä hän ostaa satoja litroja vuodessa.