Jätkä haikailee tuota Shindaiwa 488 sahaa ?Häpeällisesti kopioitu Huski 154-kopio.Omistan edelleen sellaisen(ollut vielä 5v sitten varasahana metsässä,nyt eläkkeellä).Saha oli kestävä,oma on myös lämpökahvamalli.Ainoa mikä rikkoutui oli käynnistimen jousi.Laippoja joutui viilailemalla sovittamaan
Sinitaivas 488 oli kopioitu 242 – ja 254 – malleista kuutiotilavuuskin on jus puolivälissä. Sinitaivas on vaan paljon parempi kuin 242 hva. Jos silloinen maahantuoja ei olisi joutunut selvitystilaan, niin se olisi vahva. EChoa ja Shindaiwaa myydään edelleenkin – samassa liikkeessä.
Shindaiwaan saa edelleenkin valtuutetusta liikkeestä laippoja ja muita tarvikkeita / varaosia. Minulla on hyllyssä kaksi 48 – kuutioista – ehjää sahaa.
Makitan valmistaja pitää tuotantoaan Japanissa, jossa rustailee siitä myös Xenoahia ja lattialle tippuneista ja kakkoslaadun osista Huskuja.
Vuonna 2015 hankittu 543 xpg ja käytössä joka talvi ensiharvennuksilla. Sahattu vuosittain n. 40-70 kiintoa. Aikaisempi ensiharvennussaha oli 339, tämä on käteen sopivampi ja suurempi tehokaan ei ole pahasta. Tukkikokoisia puita ei ole tullut 543:lla juurikaan kaadettua, ne on menty 550:llä. Tähän mennessä huoltokohteet ovat olleet tulppaa, ilmansuodatinta ja tietenkin laippoja/ketjuja. Toiminut itselläni erittäin luotettavasti, sisäänajon jälkeen hienosäätö mutta muuten ei ole vaatinut mitään. Lumikelillä olen käyttänyt talvisarjaa. Ainoa käytössä harmittava yksityiskohta on turhan pienet teräketjuöljyn/bensan täyttöaukot, tuppaa välillä kombikannun nokka jumittamaan ja sotkemaan.
339 olikin aivan susi. Tuo hakkuumäärä ei ihan huimaava ole kolmessa talvessa. Kuinka olet sahaillut, kun on ”Mennyt laippoja”? Normaalisti Oregonin laippa on ketänyt jopa 2000 kuutiota oksaista kuusikkoa sahailla.
Millainen Gombikannu sinulla on, jos sen kärsä jää ”toisinaan” täyttöaukkoon jumittamaan?
Usein ”Sunnuntaisahureiden” mielipiteet ovat vailla pohjaa.
Lihasmassan häviämiseen ei suoranaisesti vaikuta ikä, ainakaan pelkästään mutta ikääntyvän on enemmän käytettävä lihaksiaan että pysyy edes suht samalla tasolla kuin nuorempana. Mutta joskus joutuu siitä kyllä tinkimään kun se lihasten kunnossapito alkaa olla aika kivuliastakin huonojen, kuluneiden nivelten vuoksi. Kyllä sitä silti vielä lauantaina neljä tankillista meni aika mukavasti mutta sunnuntain metsään lähtö olikin jo paljon tahmeampaa. Ja kivuliaampaa. Mutta sitä rataa taas ensi viikonloppuna ja kunhan saisi tästä työelämästä hiukan kevitystä että saisi tasaisempaa reuhtomista. Pari päivää viikollakin alkuun tasaisi kummasti.
Taitaa tuo 445 olla Guttaperkkarungolla. Tähän asti ne eivät ole saaneet minkäänlaisia rieminkiljahduksia ammattimetsureiden keskuudessa. Onhan se kyllä halpa, jos sitä vertaa esim Pikku-Tilhiin, mutta se on ainakin aivan varma, että Ruotsalaissahoissakaan ei todellakaan kaikki Huskut tai jonsit ole ”Aitoja” ammattisahoja.. Saha, jota mallina on tehty ja myyty yli kaksi vuotta ja jonka ohjehinta on ihan kokoluokkansa ylärekisterissä, niin SE ON HYVÄ.
Noissa Huskuissakin totuus paljastuu jo silloin, kun ottaa sylinterikopan pois. En voi sitä oikein eritellä, mutta siellä jo ulkonäkö vihjaa siihen, että on säästelty valmistuskustannuksissa.
Huvittaa nuo käynnistinlaitejutut. Yhdessä ammattitaitokilpailussa meille lyötiin Raivaussaha eteen: -Siitä piti ottaa käynnistin irti, purkaa e, ottaa jousi ulos ja koota se niin, että se toimi paikoilleen asennettuna. Voitin sen asatehtävän ylivoimaisesti ja Maailmanennätystuloksella. Muut Suomalaisetkin olivat joukon häntäpäässä.
Kun Huskun tyhjäkäynti on oikein pienellä, kilkuttaa kynnet narupyörän tappeihin. Se ei ole vaarallista. Mutta jos naru on löyhällä, se on erittäin vaarallista. Oppilailla on joskus talvella jäänyt käynnistyskapula roikkumaan ja sen kun kone imaisee, niin sahaus sillä sahalla on loppu ainakin sinä päivänä.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.