Aika vaikeata sahata loppuun noita isäntälinjankaan sahoja, kun on yksi tilhikin sellainen ms 250 vuodelta 2009. Täysin uudenveroisessa kunnossa, markkina-arvoa pari satasta. Voittaa kuitenkin leikkuunopeudessa uusimmatkin ms 201. Kyllä jälkeä syntyy, jos on miestä kahvoihin sahalla kuin sahalla. Hankinatapuusta maksetaan yhtä huonosti sahasipa sen miten kalliilla sahalla hyvänsä.
Suuri ero noissa sahoissa ihan käyttäjän perusteella. Mulla on ollut 2 noita ms200 sahoja, joista toisen annoin isälle heti uutena. Kerran sitten kokeilin tuota toista ja vaikka teroitin sahan ja putsasin ilmanpuhdistimen, leikkuuteho oli huono. Välillä varmaan öljyä lurahtanut liikaa bensan sekaan ja todennäköisesti pakokaasut eivät pääse ulos tai jotain, varmasti uusi halpissahakin on aluksi parempi. Ja voihan tietysti olla että tylsällä ketjulla kun jurruttaa paksuja pihapuita, niin metalli on jo väsynyt ja kone käytännössä paska. Sanoisin että huippukuntoisella sahalla tuotos tuplat tukkoiseen tai loppuun sahattuun sahaan verrattuna, tuntuu kuin kaikki aika menisi katkonnassa, joka oksallekin pitää pysähtyä. Uutena kaikki isäntälinjankin sahat on varmaan kohtuu hyviä ja huonolla käytöllä äkkiä täysin tuhnuja.
Käyttäjän perusteella olen katsellut monia eri mallisia sahoja. Minulla on eräs siskonmies, joka on toiminut koekaniinina tuossa aiheessa.
Hänellä on tuhoutunut perinteisellä menetelmällä hyviä – keveitä- tehokkaita ammattimetsurisahoja. Hän on pehmittänyt isäntälinja sahat hyvin nopeasti. Kiinalaisia sahoja ei kannata hähelle antaa, niitä hänellä on ollut kolme.
Kerran ostin tutulta uudenveroisen 250 – Tilhin (70 €) ja kuvittelin, että sellainen hyvävääntöinen kuttaperkkasaha palvelisi häntä hyvin. Paskan marjat ja mansikat. Saha palautui ”katsottavaksi” sellaisena, että muovirunko oli sulanut / palanut öljypumpun kohdalta täysin pilalle. Ei sahasta ollut kuin varaosiksi. Kampikammio oli puhdas – kuin uusi sen puolesta, mutta muovinen – Muoto muuttunut.
Isäntälinjan sahoissa on yleensä kokoisekseen hyvä vääntö, mutta ei saa oikein ottamaan kierroksia. Mäntä ja sylinteri on niissä ala-arvoisen huonot.
Käytettykin saha on hyvä aihio, jos siinä on kunnon puristukset, se on ehjä ja käy hyvin tyhjäkäyntiä.
Alan viritellä asianpesukoneesta sahanpesukonetta, jossa voin sellaiset törkyisemmät sahat ilmapistoolin jälkeen puhdistaa kunnon aineilla. kierrätettävä pesuaine-vesiseos suodattimen läpi aina vaan uudestaan käyttöön. Kuuma pesuneste ja suihkuvesi joka puolelta tekee koneiden osista melko puhtaat. Kaasutin ultraäänipesurissa putipuhtaaksi, niin se on mukavampi käsitellä sen jälkeen.
250 stihlissä sahausteho yhtä hyvä kuin 543xp huskussa, saha on vielä selvästi kevyempi kuin 50 kuution ammattisahat niin ei ihme että myynyt hyvin kaikkialla. 2,3kw / 10,000rpm, ja 14 000 nurkille ilman kuormaa, kiertävä saha ja voimaa on ylhäällä, vaikka ei ammattisaha ole.
Hyviä sahoja on vaikka mitä monella merkillä ja käytettynä. Pari erikokoista niin nousee tuottavuus ja mielekkyys.
Sahan tarkka paino voidaan myös käsitellä mys siitä suunnasta, että millaiselta se tuntuu käsissä. Siinä Hurrit ovat olleet – viimeaikoina myös Jonssi edelläkävijöitä. Huskun vino kahva vielä edesauttaa tunnetta, että värkki sopii käteen erinomaisen hyvin. Enkä puhu karvalakkimalleista, vaan ihan ykköstykeistä.
On veikeä juttu, kuinka paljon sahan tasapainotus ja muotoilun sujuvuus vaikuttaa roppaan kohdistuvaan rasitukseen. Tuntuu ihan siltä, että puolen kilon painoerokin häviää, kun kevyempi saha on kolhon tuntuinen.
Noita tehokkaita ja keveitä sahoja on ollut välillä, mutta esim Jonsered 510 jälkeläisineen, samoin Dolmarin oliko se 110, tai jokin sinnepäin, tehokkaita, keveitä, mutta ei sovi käteen ja kyllähän ne sellaisia leluja kuitenkin olivat. Lähelle samaa kolho-luokkaa on Tilhin 230 ja 250 – mallit.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.