Sain ostotarjouksen, jossa yhtenä terminä oli sahakuitu. Onko foorumilaisille tuttu sahakuitu, joka sisältää pikkutukin ja havukuidun? Miten pitäisi suhtautua?
Puuki. Voiko joku kysellä noin typeriä, vaikka on ollut oppilaana ilmeisesti metsäoppilaitoksessa?
Ei koulu ole mikään hyväntekeväisyyslaitos. Kaikesta siitä työstä, mikä vieraalle tehdään, TÄYTYY laskuttaa. Laskutusohjeet ovat opetushallitukselta.
Oppilaskunnan vapaa-ajantyöurakat olivat heidän omiaan, ei edes istutusvälineitä annettu talon puolesta. Metsurikurssin kaikki työurakat kouluaikana laskutettiin ja tilitettiin heille henkilökohtaisen laskelman mukaan – ja verokortilla.
Jos kuka ei tiedä, miten metsätyöstä laskutetaan, eli miten saadaan selville palkkaperusteet, niin kannattaa palkata vaikka joku yrittäjämetsuri urakkapalkalla töihin, kyllä se siitä valkenee, kun hän kaivaa hakkuupalkkojen taksakirjan esiin.
Meillä oli niin vähän opetusmetsää, – vain n. tuhat hehtaaria – että metsurikurssit ja konekurssit listivät ne melko tarkkaan. Lisäksi oli sopimusmetsiä, joiden omistajien kanssa oli hoitosopimukset ja kun kustannukset olivat VAIN työpalkka TES:sin mukaan ja sen päälle luokkaa 6 % sitä jotain pakollista maksua, tuli työ maksamaan noin puolet siitä, mitä se olisi maksanut vapailla markkinoilla.
Pystymitan jälkiä on vaikea korjailla hakkuun aikana, ajourien levittämiset tehtiin mittaamalla leimaamattomat puut.
MO osittautui huijarityypiksi (autokauppia, joka oli melko varakas, tilakin oli juuri ostettu) Hänellä oli niihin aikoihin useita oikeusjuttuja huijauksen tasoisista kaupoista.
Ei sen puoleen: Sahatavarakaupoissa muutamat rakentajat hakivat sahatavaraa, jotkut usein, ja lopuksi täyden autokuorman. laskun saivat mukaansa, mutta eivät maksaneet ennenkuin käräjillä kävivät. Ilmeisesti eivät uskoneet, että meidän kassanvartija pisti prosessin liikkeelle melkoisella asiantuntemuksella.
Tiedän, kun sain ilmoitukset aina tyypeistä, jotka eivät olleet maksaneet, mutta: Myynti jatkui heillekin, tosin vain käteimaksuna kassanhoitajalle.
MTI- kurssin töitä ei olisi löytynyt pätkääkään mistää, jos olisi ollut tuntiveloitus. Esin moottorisahatyössä joku nuori hintelä pojankloppi tai 155 senttinen 42 kiloinen tyttö olisi saanut kahdessa viikossa sen verran pöllejä kasaan, mitä metsuri pistää tunnissa.
Huonosti tehdystä harjoitustyöstä ei kuulu maksaakaan kunnolla tehdyn hintaa vaikka tilaaja olisikin pa jobbari tjms. Luulisi opettajien valvovan oppilaiden tekemisiä varsinkin kun vieraalle tehdään .
Ootko kuullut Jätkä koskaan semmoista, että tyhmiä kysymyksiä ei olekaan, mutta tyhmiä vastauksia voi olla enemmänkin ?
Olen aika usein kaivanut taksakirjan esiin niin yrittäjämetsurien kuin palkkalistalla olevien metsurienkin kanssa .
Täälläpäin mainitsemani parrun ja pikkutukin käyttäjät on kaikki itse jatkojalostavia laitoksia ja raaka-aineen tarkkaan ottavia, siis omaan käyttöön, joten niistä syntyy mukavasti kilpailuakin. Tämä on todettu täällä maakunnan onneksi
Se väite että sahat olisivat jotenkin paremmin maksavia puunostajia kuin kolme suurta ei pidä saamieni tarjousten perusteella lainkaan paikkaansa. Tukista eivät maksa yhtään enempää, ei parrusta eikä kuidusta. Lisäksi heillä sahatavarassa on tavoite keskimäärin 4.5m pituuteen kuten muillakin eli lyhyitä mittoja ei mitenkään suosita. Se että johtaisiko katkontaa parempaan lopputulokseen jää arvoitukseksi, koska sahat hävisivät tämän kisan.
No, sahat hävisivät tämän Sinun kisasi, mutta älä yleistä.
Meillä täällä, kaksi suurta (kolmas on vetäytynyt kokonaan) ovat alihankkijoina paikalliselle sahalle. Niitä koskevat samat, tiukemmat tukkivaatimukset, kuin hankintahakkaajaakin. Omassa pystyostossaan saha käyttää höllempiä vaatimuksia, koska haluaa välittää mahd. vähän kuitua.
Tähän kun lisätään sahan hiukan paremmat yksikköhinnat, jopa kuidulle. Kaikki leimikkoni, mistä saha on tarjouksensa yleensä tehnyt, ovat menneet sille.
Minulla oli myös tarjous tuolta sahalta jonne olet myynyt, oli muuten kaikista huonoin hintojen ja mittojen osalta, lisäksi ennakko vain 20%. Et ole lukenut tarjouksiasi huolella.
Kyllä nuo maakunnassa pyörivät sahat = heidän ostohenkilönsä, tuntevat alueensa puunmyyjä hyvin tarkkaan. Oivallinen tapa päästä eroon myyjästä, jonka kanssa on aina oluut kaikilla vaikeuksia, on tehdä tarjous, joka on lähes mahdoton hyväksyä.
Monet ostohenkilöt lukevat iltarukouksessaan, että olisi varjelusta sen verran, että SE ja SE metsänomistaja ei pyytäisi tarjousta puukaupoista.
On merkillepantavaa, että meillä lähellä pyörivä kekikokoinen saha ostelee leimikoita, jotka poikkeuksetta ovat joko HYVIÄ, tai erinomaisen HYVIÄ. Mutta selkeästi eivät korvaansa kallista huonolaatuisen ja pinen leimikon suuntaan.
Arvata saattaa, että puun hinnalla on ratkaiseva osuus sille, kuka leimikon saa ja ketkä eivät.
Olen samaa mieltä että sellainen yleistys että saha olisi aina parempi myyntikohde on harha. Jos selluyhtiöllä on hyvä kysyntä tukista niin osaavat nekin katkonnan tehdä. Kyse on vain siitä mikä kysyntä lopputuotteelle on kenelläkin. Nyt meillä erään sahan motot ovat ensiharvenuksilla olleet koko kesän kun kyseinen saha ei ole saanut tilauksia ”kotiin”. Kun taas selluyhtiö maksaa hyviä hintoja tukista ja ostaa lähes kaikki leimikot.
Näiden sahojen motot myyvät kuidut selluyhtiölle ja vaihtavat tarvitsemansa tukin kuituun. Kun menekki on pientä riittää pelkkä vaihtokauppakin.
Tupe: sahakuidulla tarkoitetaan hintaa joka maksetaan sekä kuitupuusta, että pikkutukista. Myyjä saa siis molemmista saman hinnan ja ostajalle jää vapaus katkoa varsinaisen tukkimitan alle jäävä puutavara mielensä mukaan.
Onhan tässä se järki, että sahoilla mitat vaihtuvat jatkuvasti ja hakkuuhetkellä voi olla mitat jotain muuta kuin ostohetkellä. Myyjällehän on sama mihin puu menee kun hinta säilyy samana.
Sahakuitu on erään Koillismaalaisen ison sahan käyttämä nimike.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.