Hengissä pysyy, kun pitää itsensä liikkeessä. Yöllä meinaa kuolla, jos on pari päivää lepäillyt. Nuorempana leposyke oli alhaisempi, mutta silloin ei silti ollut tuntuvia rytmihäiriöitä. Uskoisin että konjakki olisi riittävä lääke iltaisin, mutta lapset ovat siinä iässä että alkoholi ei sovi portfolioon. 2 tuntia raivattu ja vasen hiha kyynärpäätä myöten märkä, soselunta puoleen sääreen ja puut märkiä ja kun on 8 metrinen taimikko niin vettä tulee päälle ihan riittävästi. Kun oikeakin käsi kastuu, pitää vaihtaa paita.
Jos esim RS-hommissa sydän läpättää kuin lampaan häntä, on syytä pysytellä poissa sieltä, missä töitä tehdään.
Työelämässä mukana ollessani oli kunto niinkin hyvä, että leposyke oli aina alle 50. Rasituskokeessa oli työlästä saada syke yli 130:nen / min.
Joskus kesällä, kun ilman paitaa makailin pihanurmikolla, katselin rintakehää sydämen paikkeilla: Rintalihas pompahteli harvoin, mutta paljon – olisi ollut pienen harjoituksen avulla mahdollista sillä sykkeellä kääntää rintakehälle oikeaan paikkaan asetettu kolikko ympäri (ehkä).
Näin vanhempana voimakkaasta sydämestä ei taida olla sen isompaa iloa kuin heikostakaan, vaikka leposyke pyöriikin vain 60 – 70 tasolla.
Onpa Jätkällä korkea leposyke, kyllä sen pitää viidenkymmen tienoilla pyöriä, muuten ei ole raivuulle asiaa. Minulla ainakaan leposyke ei ole noussut yhtään iän myötä.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.