Täällä etelässä pärjätään kosteampien ja rehevämpien kohteiden mätästyksellä, ja kuivemmilla ja karummilla kohteilla äestyksellä (männyn konekylvö vaihtoehtona) tai kaivurilaikutuksella. Olisiko se palleauraus välttämätöntä säilyttää? Aurauksesta on haittaakin: ravinteita todennäköisesti huuhtoutuu enemmän voimaperäisen muokkauksen jälkeen (paljon kivennäismaata paljastettu), mustikan varvustot menetetään ja kulkeminen hankaloituu plus maisema on pitkään myllätyn oloinen.

Ravinteiden huuhtoutumisen kannalta suurin vaikutus on sillä, tehdäänkö avohakkuu vai ei. Maanmuokkaus vaikuttaa seuraavaksi eniten. Jos ravinteita on paljon liikenteessä, eli puut kasvavat hyvin, tarkoittaa se todennäköisesti sitä että heti avohakkuun ja muokkauksen jälkeisinä vuosina on myös huuhtoutumista tapahtunut, kun kasvipeite ei vielä sido ravinteita (hakkuutähteet kyllä sitovat jonkin verran). Mutta loppusaldo riippuu monesta tekijästä; paitsi maanmuokkauksen intensiivisyydestä (kuinka paljon maata paljastuu), myös mm. maan kaltevuudesta.

Toivottavasti en muista nyt väärin ja anna väärää tietoa emeritus proffessori Jukka Valtasen nimissä, mutta toissa kesänä viimeksi olin samalla retkeilyllä hänen kanssaan. Käytiin tutustumassa Osaran ja muihinkin aukeisiin. Valtanen kertoi, että reilulla palleaurauksella saadaan aurauspenkkaan luotua ensimmäisen 10-15 vuoden ajaksi olosuhteet taimen kasvulle samanlaiseksi kuin luontojaan jopa 600 km.(myös E.kubin on asiaa tutkinut) etelänpänä. Kohollaan oleva penkka vapautuu lumesta selvästi aikaisemmin ja ottaa tehokkaasti vastaan auringon lämpöä. Penkassa juuriston lämpötila saadaan pitkäksi aikaa kasvun kannalta optimaalliselle tasolle, penkka kun lämpenee läpeensä (juuriston kasvuolosuhteethan ovat se keskeisin puuston kasvua rajoittava tekijä, ei ilmaston lämpö.) Paksukunntaisilla tai keveästi muokatuilla alueilla lämpötila ei koko kesänä nouse tarpeeksi. Muistinvaraista tässä Valtasen sanomassa on se oliko mätästyksen vastaava vaikutus 200 vaiko 300km. Eli karkeasti sanottuna Koillismaan korkeuksilta mätästämällä voitaisiin siirtyä eteläisen Kainuun korkeuksille, aurauksella vastaavasti etelä-hämeeseen. Senkin muistan, että aurauksen tuoma suuri hyöty hupenee nopeasti kohti etelää siirryttäessä, koska siellä kasvukauden pituus riittää luontojaankin lämmittämään maaperää. Taneli mm. kertoi kokemuksistaan Pudasjärveltä Osaran aukeilta. Nämä alueet eivät sijaitse kuin n. 100km oulua pohjoisenpana (pohjois-eteläsuunnassa), mutta alueiden korkeus, mannermaisuus ja humidisuus vaikuttavan sen, että esim. talvi on yli kuukauden pitempi kuin Oulussa ja kasvukausi vastaavasti lyhyempi. Säätöauraus tosin on selvästi käytettyjä menetelmiä kevyempi vaihtoehto, mutta myös palleauraus on haluttaessa yhä saatavissa.