Esimerkiksi kuusikon luontaisesta uudistamisesta verrattuna viljeltyyn :

Väljennyshakattu kuusikko (alunperin istutettu v. -39 ) v. 1987 .    Nyt  rkl = n. 200 /ha .  Alikasvoksena kasvaa 1- 2.5 m pit. kuusentaimia n. 700 kpl/ha mutta isommissa aukkopaikoissa ei yhtään.   Kun kaikki kustannukset ja tulot lasketaan ( korjuun hintaero , uudistuskulut, taimikonhoito, pystypuuston myyntiarvo v. -87, puuston myyntiarvo -09, täydennysistutus  900 kpl ku-taimia v.-09,  3 % :n korko menoille + tuloille , viljellyn eh- tulo v. -09, nykypuustojen arvot molemmissa tapauksissa) , ja lopputulosta verrataan , saadaan selville uudistuskuluissa mahdollisesti saatu säästö .

Kun lopuksi lasketaan nykypuustojen arvo molemmissa tapauksissa, niin  luontaisen uudistamisen  n. 2500 €:n parempi tulos kutistuu muutamaan sataseen . Jos istutuskuusikon arvoon lisätään  odotusarvo, joka tuossa 30 v. ikävaiheessa on melko hyvä , niin vertailun voittaa istutusvaihtoehto n. 1 – 2 tonnilla riippuen valitusta od.arvolisän kertoimesta.  Toisaalta vertailua voisi jatkaa sillä, kuinka paljon hakattu ylispuusto tuottaa tulevaisuudessa lisätuloja sijoitettuna.  Lisäksi : Jos istutuskuusten alkuperä on jalostettua, niin nykyisin keskikasvu lisääntyy n. 10-15 % luonnonkuusiin verrattuna ( hyvällä maanmuokkauksella vielä enemmän kuin ilman muokkausta).

Etkö ole koskaan kuullut luontaisesta uudistamisesta suojuspuuhakkuulla ? Luulisi noin innokkaan kirjoittelijan tietävän metsänhoidostakin vähän enemmän.

Katri Himasen kirjoitus ”Taimia taivaasta” liittyy otsikon aiheeseen, eli voidaanko jatkuvalla kasvatuksella päästä parempaan tulokseen ja tulevatko uudet taimet kuin ’manulle illallinen’?

https://metsatieteenaikakauskirja.fi/article/10159

Himanen K. (2019). Taimia taivaasta? Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2019 artikkeli id 10159.

Vuonna 1989 kuusi kukki runsaasti koko maassa, erityisesti Pohjois-Suomessa. Kyseisen vuoden syksynä kerättiin 1960- ja 1970-luvuilla perustetuilta kuusen siemenviljelyksiltä ensimmäinen merkittävä sato. Kesän 2017 poikkeuksellinen koleus ja vuoden 2018 kesän kuivuus ja helteet ennakoivat kuusen biologian mukaisesti runsasta kukintaa tulevana keväänä. Luonnonvarakeskuksen (Luke) silmunäytteet ennustavat paikoin huimaa kukintojen määrää eteläiseen Suomeen. Etelä-Suomessa on 2000-luvulla koettu toistaiseksi neljä runsaan kukinnan vuotta (kuva 1). On siis kuusen lisääntymiselle hyvin tavallista, että runsaiden siemensatojen välillä joudutaan kärsimään lukuisat hyvin heikkojen satojen vuodet. Näin kuusi poikkeaa männystä ja koivusta. Kuusen siementen perimän tiedetään myös olevan monimuotoisimmillaan huippusatovuosina ja lisäksi silloin siementen ja käpyjen hyönteistuhojen osuus kokonaissadosta on alimmillaan. Kuusen siemensadoissa koolla on väliä.

Kuva 1. Luonnonvarakeskus on seurannut kuusen käpyjen runsautta seurantametsiköissä neljänkymmenen vuoden ajan. Käpyjen keskimääräiset runsausmäärät per puu kuvaavat vuotuista siemensatojen vaihtelua Etelä- ja Pohjois-Suomessa. Lähde: Tatu Hokkanen / Luke.

Jatkuva kasvatus ja muut viljelymetsätaloudelle vaihtoehtoiset hakkuutavat ovat viime vuosina tulleet rytinällä metsäalan keskusteluihin. Jatkuvan kasvatuksen taloudellista kannattavuutta on mallinnettu ahkerasti ja tutkijat ovat tuoneet esille tuloksiaan välillä näyttävästi. Avohakkuille vaihtoehtoisia menetelmiä suosittelee myös Suomen Akatemian rahoittama SOMPA-hanke ohjeissaan ”Suometsien ilmastoviisas metsänhoito”. Erityisesti Pohjois-Suomessa on tutkittu pienaukko­jen luontaista uudistumista ja päädytty rohkaiseviin johtopäätöksiin. Keskustelussa keskitytään paljolti kuusikoihin. Valitettavasti useissa tutkimuksissa lajin lisääntymis- ja uudistumisbiologia tunnutaan jättävän vähälle huomiolle.

Metsän kasvatusmenetelmien ja niiden kannattavuuden mallintamisessa joudutaan ymmärrettävästi tekemään oletuksia metsikön kehittymisestä. Mallinnusten ja laskelmien kykyyn kuvata todellisia tilanteita vaikuttaa se, kuinka realistisia tehdyt oletukset ovat. Esimerkiksi Rämön ja Tahvosen (2014) artikkelissa Economics of harvesting uneven-aged forest stands in Fennoscandia oletetaan, että jatkuvassa kasvatuksessa metsä yksinkertaisesti uudistuu luontaisesti, ”assuming natural regeneration”. Lopputuloksessa jatkuva kasvatus on avohakkuita taloudellisesti kannattavampaa. Myös Assmuthin ja Tahvosen (2018) artikkelissa Optimal carbon storage in even- and uneven-aged forestry malliin on lisätty oletus uuden taimiaineksen jatkuvasta syntymisestä ja näin päädytty lopputulokseen, että metsän hiilivarasto on tasaikäisrakenteista metsää suurempi jatkuvassa kasvatuksessa. Jälkimmäinen artikkeli on teoreettinen tarkastelu, jossa ei oteta kantaa metsikön puulajiin.

Ajatus kuusen taimiaineksen syntymisestä tasaisesti joka vuosi metsänkasvatuksen kannalta sopivalla tilajärjestyksellä ohittaa tunnetut tosiasiat kuusen biologiasta ja ekologiasta. Heikkoina siemensatovuosina – mitä useimmat vuodet kuusella ovat – taimiainesta syntyy vähän. Toisaalta kaikkein runsaimpina siemenvuosina taimia voi syntyä merkittävästi viljelytiheyksiä enemmän, jolloin kasvu voi taantua puiden kilpaillessa keskenään. Tutkijalla tulee olla vapaus tarkastella tutkimuskohdettaan haluamallaan tavalla, mutta tutkimusviestinnässä tulee kertoa selkeästi työhön liittyvät taustaoletukset ja rajoitteet. Ottamalla metsänkäsittelytapojen vertailuissa huomioon puulajien lisääntymisominaisuudet päästäisiin myös lähemmäs totuutta.

Hökän ja Repolan (2018) Metsätieteen aikakauskirjan artikkelissa Pienaukkohakkuun uudis­tumistulos Pohjois-Suomen korpikuusikoissa 10 vuoden kuluttua hakkuusta todetaan pienaukkohakkuun uudistumisen olevan varsin hyvää. Kasvatuskelpoisia kuusia oli kymmenen vuotta hakkuusta pienaukoissa keskimäärin 2200 kpl/ha, vaihteluvälin ollessa 0–3000 tainta/ha. Artikkeli pohjaa vuonna 2004–2005 perustettuihin kokeisiin, joista on aiemmin julkaistu useampi tutkimusartikkeli (Hökkä ym. 2011 ja Hökkä ym. 2012). Kyseinen haastava ja pitkäaikainen koe tuo arvokasta lisätietoa viljelymetsätaloudelle vaihtoehtoisten uudistamismenetelmien käyttökelpoisuudesta.

Artikkelista puuttuu kuitenkin arvio siitä, kuinka hyvin tai huonosti hakkuu sattui yksiin kuusen siemenvuosien kanssa. Hakkuut tehtiin kokeessa talvella 2004–2005. Luonnonvarakeskuksen käpymääräseuranta-aineiston perusteella kevättalvella 2005 Pohjois-Suomessa varisi 2000-luvun toistaiseksi suurin kuusen siemensato. Vuonna 2006 seurasi myös runsas kuusen kukinta ja siemensato kevättalvella 2007, jolloin aukot olivat taimettumisen näkökulmasta vielä melko tuoreita. Artikkelista ei selviä tarkkoja toimenpiteiden ajankohtia, joten on epäselvää, saatiinko kevättalven 2005 siemensadosta kaikki hyöty irti. Koska pienaukkohakkuut sattuivat siemen­satojen kannalta hyvään kohtaan, on kuitenkin mahdollista, että kyseisen kokeen tulokset antavat taimettumisesta tavanomaista tilannetta optimistisemman kuvan. Vuoden 2011 julkaisussaan Seedling survival and establishment in small canopy openings in drained spruce mires in nothern Finland Hökkä ym. mainitsevat kokeen hakkuiden osuneen hyvien siemenvuosien alle, mutta vuoden 2012 artikkelista tämä arviointi niin ikään puuttuu. Tulosten sovellettavuuden kannalta vertailu siemensatoihin, varsinkin paikallisiin tietoihin, olisi tuonut suurta lisäarvoa.

Jatkuvan kasvatuksen ja luontaisen uudistamisen menetelmien toimivuuden ratkaisee se, kuinka varmasti puusto tuottaa riittävän määrän uusia, elinkelpoisia jälkeläisiä kasvamaan pois hakattujen tilalle. Luontaisen uudistumisen kannattavuuteen vaikuttaa se, kuinka suuri viive taimettumisessa syntyy verrattuna viljelyyn. En väitä tässä kirjoituksessa mitään jatkuvan kasva­tuksen tai pienaukkohakkuiden mielekkyydestä. Sen sijaan väitän, ettei näiden menetelmien käyttö­kelpoisuutta kaikilla kohteilla tunneta vielä kovin hyvin. Osassa mallinnuspohjaisista tutki­muksista puiden lisääntymisbiologiaa ei myöskään oteta huomioon. Nykyisillä tutkimusnäytöillä esimerkiksi SOMPA-hankkeen suora ohje ”Vältä avohakkuita” – ja käytännössä siis myös sitä seuraavaa viljelyä – tuntuu uudistumisen näkökulmasta hurjalta.

Kirjallisuus

Assmuth A., Tahvonen O. (2018). Optimal carbon storage in even- and uneven-aged forestry. Forest Policy and Economics 87: 93–100.

Hökkä H., Repola J. (2018). Pienaukkohakkuun uudistumistulos Pohjois-Suomen korpikuusikossa 10 vuoden kuluttua hakkuusta. Metsätieteen aikakauskirja 2018–7808. 17 s.

Hökkä H., Repola J., Moilanen M., Saarinen M. (2011). Seedling survival and establishment in small canopy openings in drained spruce mires in Northern Finland. Silva Fennica 45(4): 633–645.

Hökkä H., Repola J., Moilanen M., Saarinen M. (2012). Seedling establishment on small cutting areas with or without site preparation in a drained spruce mire – a case study in northern Finland. Silva Fennica 46(5): 695–705.

Rämö J., Tahvonen O. (2014). Economics of harvesting uneven-aged forest stands in Fennoscandia. Scandinavian Journal of Forest Research 29(8): 777–792.

Suometsien ilmastoviisas metsänhoito. (2018). http://www.ilmase.fi/site/wp-content/uploads/2018/06/valmis_suometsatietokortti_nettiin.pdf

***

Juha Aaltoilan kommentti FB:ssä:” kuusikossa valtapuusto tuottaa 80 prosenttia siemensadosta, joten tukin noukinnan autuus ei taida edistää taimettumista”.

Oma kommenttini FB:ssä: ”Oikein hyvä kirjoitus Katrilta ja aiheellinen lisäkommentti valtapuista Juha Aaltoilalta. Arvaan (artikkelia lukematta), että lause ”metsän hiilivarasto on tasaikäisrakenteista metsää suurempi jatkuvassa kasvatuksessa” (Assmuth ja Tahvonen 2018) voi toteutua vain turvemailla, joissa on suuri hiilivarasto maaperässä. Jk:ssa on pakko vetää välillä puuston määrä todella alas, jotta saadaan uudistumista aikaan (erityisesti männyn).”

Kyllähän nuo uudistamiskulut ovat melkoisen suuria täällä olleet. Näin työtä tekevänä kustannukset ovat melko suuret. Tuleehan sille työlle hintaa jos omalle työlle laskee täyden hinnan ja korot päälle.  Mutta jos vaihtoehtona on kiikkustuolissa istuminen tai mökillä mato-ongella oleminen niin hintaahan uudistamiselle tulee.

Kerran eräs maidontuottaja purkautui minulle että hänen työtuntinsa talvella on vain viiden euron paikkeilla. Kysyin että kuinka näin voi olla kun aamulla ollaan navetalla vajaa kolme tuntia ja illalla saman verran. Hän oli laskenut työhön myös talonsa lämmitykset ja polttopuiden teon sekä paperihommia kerran kuussa . Sanoin hänelle että minulla ei ole koskaan ole ollut varaa laskea mitä polttopuiden teko maksaa kun vaihtoehtona on että polttopuita ei ole ollenkaan.

Kulut saadaan aina näyttämään siltä miltä ne halutaan kun oikein osataan laskea.

Ei tulisi, voisin tietenkin vuokrata minikaivurin, mutta en viitsi. Saa poika istuttaa taimet ruokapalkalla. En käytä lapsityövoimaa, ikä  38v, koulutus Di.