Mahdotontahan on päästä oikeaan lopputulokseen korkoja räknätessä, kun edes tilan metsien puumäärää ei tiedetä.Kun lukee ja luottaa metsäsuunnitelmaan, niin ensinnäkin on ymmärrettävä mitä lukee ja toisekseenkäsitettävä, että suunnitelmassa olevat puumäärät ja pinta-alat voivat edelleenkin olla lähes hilseestä revittyjä.

Metsäkeskuksen asiantuntijat, jotka näitä suunnitelmia tekevät, ovat hyvin kiinnostuneita hakkuun jälkeen.: ”Paljonko oli puuta.” ”Paljonko lähti harvennuksessa”. Kysyvät: ”Oletko mitannut, paljonko jäi pystyyn?”

Koskaan ei ole kuutiot olleet samat. Kun perusteet tilan arvioinnissa ovat vähän sinne päin, niin tarkan laskelman teko on itsensä pettämistä.

Ja KYLLÄ! Entisessä työpaikassani on myös metsätaitoilun SM- henkilö ja opetuslapsissakin on ollut mestareita. Normaalissa metsätaloudessa ei vaan tehdä arviointitehtäviä samalla pieteetillä kuin kilpailuissa.

Lisäksi on nuo muuttuvat tekijät, jotka saattavat ”kaataa kirnuuksen”.

Noita säästö uudistus- ja hoitokuluissa kohteita löytyy joka puolelta Suomea. Niitä kun tarpeeksi monta vuotta ohimennen seurailee vahvistuu omat käsitykset mihin kannattaa panostaa jos metsästä meinaa tulovirta ylläpitää tulevaisuudessakin.

Kun kyse on kuitenkin ns jatkuvasta harsinnasta, niin pienialaisina niitä on nähty muutamia. Jos harsitaan / yläharvennetaan taitavasti, niin jäljelle jäänyt puusto on tasapainoinen ja hyvä. Silloin voi jonkinverran säästöä tulla uudistuskustannuksissa, koska se avohakkuu siirtyy jopa vuosikausia.

Hyvä yläharvennus on annettava ammattitaitoisen ( ammattimies ei riitä) tekijän tehtäväksi ja nämä krouvimmat konemiehet tarvitsevat leimauksen, että oikeat puut tulisivat valituiksi. Yläharvennuksessa ei saa poistaa yhden tukin puita, ellei niissä ole vikaa.

Samaa mieltä Jätkän kanssa ja se että jos joku osaa jonkin asian ja 95% ei osaa tai on sattumalta epäonistunut joskus, niin tuosta 95% joukosta osa vastustaa jyrkästi. Minulle tällaiset asiat eivät suuria tunteita herätä, eli mitä muut tekevät, jotkut osaa jonkin asian paremmin kuin muut.

Toinen asia on se että kannattaako koskaan ensisijaisesti pyrkiä yläharvennukseen metsänkasvatuksessa. Vai onko niin että joskus sattumalta tuota kannattaa käyttää, jos siihen on resurssit puuston, tekijöiden ja kilpailukykyisen hinnan kautta.

Ja kolmas on se että kun metsätiloja hankitaan, niin kyllä kaikilla on tuottovaatimus taustalla. Alle puuston hinnalla ei ole minun tietääkseni Etelä-Suomessa tiloja myynnissä, jolloin jotenkin on kasvun kautta ja tulevien hakkuiden perusteella arvioitava, mitä tilasta kärsii maksaa, että tuotto miellyttää. Joka vuosi on tila vaihtanut omistajaa, vaikka korkolaskuja käytänkin. Onkohan nuo koroista piittaamattomat ostaneet koskaan kasvatusmetsiä? Helppo on laskea puuston arvo, mutta kun se ei ole kokonaisuudessaan realisoitavissa, niin miten arvotat 15 vuoden päästä tulevan päätehakkuu tulon ilman korkolaskua?

Ei yläharvennuksen tekemiseen välttämättä tarvitse olla erirakenteinen puusto. Aiemmin hyvin hoidettu ja hyväkuntoinen kylläkin, jotta homma onnistuisi.

Varmaan voidaan käyttää korkolaskuja niinkin, että sillä mh:n virheitä selitetään parhain päin. Toisaalta joku saattaa jättää korkolaskut kokonaan pois samasta syystä.