petep:”-Nyt on ihan pakko kysyä että oliko Jätkällä koskaan hengenlähtö lähellä töissä ollessa ?”

Voisi sanoa, että kerran oli, kun olin Joululomalla tukkimetsässä, jossa kaikki puut olivat tukkipuita. Kuvion viimeinen puu oli todella järeä kuusi, jo hieman kärsinyt. Sen rinnantasamitta oli noin puolen metrin luokkaa.

Minun piti kaataa se tarkalleen määrättyyn suuntaan – Laitatuuleen.  Normaali kaatokolo – pistosahaus pitopuun takaa ja kiertoliike puuta ympäri. Kun noin kolmasosa oli sahaamatta ja pistin vänkärin väliin, tyvi halkesi. Halkeama nousi noin kuuteen metriin asti – puu kääntyi pystyssä olevan tötkkelin päällä myötätuuleen ja rojahti alas.

Ei siinä olisi kypäräkään suojannut yhtään. En jäänyt alle, eikä sahakaan, puun tyviosa oli pirstaleina.

Siinä oli todellinen hengenlähdön mahdollisuus.

Kovapalaterä on helppo teroittaa, jos on käytettävissä ns. penkkihiomakone. Siihen timanttilaikka – hieman kallis hankinta, mutta käytännössä ikuinen. Sillä voikin sitten teroitella käsisirkkeli, pöytäsirkkelin, klapisirkkelin jne – terät, jopa naapurille.

Vannesahan kovapalaterät voi myös teroittaa, kunhan on tarkkana.

Pyöröterän voisi myös ”teroittaa huukaamalla, jos on timanttihioma”kivi” käytettävissä.olemme huukanneet kenttäsirkkelin teriä, höyläkoneissa on monesti tehtaalla asennettu huukauslaite.

Ainakin minun sahani on ihan normaalin tuntuinen. (Tilhiksi.)

Tilhin iso – olikohan se 550 – saha on ainoa, jonka minä ole nähnyt paksummalla putkella. Se on mielestäni saha, jonka voi antaa esim pitkäaikaistyöttömälle, kun hän on pakkotyöllistetynä kunnan hommiin. Kestää ajaa kaasupohjassa, kun ei ota oikein kierroksia.

Muut ovatkin rimpulan näköisiä, mutta kyllä niilläkin sahailee, kun opettelee oikean tyylin. Mutta ei alle 460 – mallista.

Minua häiritsi aluksi Tilhin hidas kiihtyvyys ja runkoputken vapina, jonka ansiosta terä ja kulmavaihde lepattivat. Sittemmin sahailimme 480- mallilla ja sattui niin kehno sarja, että n. kymmenenstä raivurista lähes kaikki menivät kaasuttimenvaihtoon. 550 -Tilhissä oli paksumpi putki ja se näyttää olevan ainoa RS, joka kannattaa antaa työhaluttomalle pakkotyöllistetylle trimmeriä veivaamaan. Kestää, koska ei ota oikein kierroksia.

Sahat ostettiin isolta sahakauppiaalta ja hän oli kerralla hankkinut jopa satoja sahoja yhdessä kuormassa. Maahantuojakaan ei oikein ymmärtänyt, että koko erä oli kyseenalainen. Muille sahakauppiaille oli niitä toimitettu 1 – 5 kpl kerralla, mutta tää oli ostanut kunnon kuorman. Pikkutilhejäkin (201) oli myymälän varastossa useampi sata kpl.

Tilhin 408:llä kyllä pyyhkii menemään aivan kivuttomasti, kunhan omaksuu sen kaasuttelutekniikan. Moottorin ääni on ”sivistynyt”, Huskun hieman kiihkeä, Jonssissa on hieman karhea ääni, en tiedä, miksi.

ON. Kun meillä lauloi parikymmentä moottori – tai raivaus-sahaa metsässä, niin melko tarkkaan pystyi sanomaan pelkän äänen perusteella mikä saha siellä parkui. Muutaman kymmenen päivän kuluttua osan oppilaista tunnisti sahaustyylistäkin.

Tein omaa hankintaa jokin aika sitten. Illalla olimme tansseissa rantalavalla ja tuttu metsuri tuli juttusille. Sanoi, että ”Et ole vieläkään Huskua vaihtanut”. -Mihin, kysyin minä. ”Stihliin”, vastasi hän. Kysyin mistä hän arvasi? ”Kuulin äänen ja tiedän, että vain sinun sahasi parkuu sillä tyylillä”.

artolle ei ole vielä valjennut, että sahan kotelot ja imupuolikin vaikuttaa käyntiääneen. Nehän ovat aika tavalla erilaisetkin monta kertaa.