Ammatti Raivooja”
””Mikä kuusettumisongelma? Viimeksi kun tarkistin niin männyn ja kuusen viljely pinta-ala melkein samoja.””

– Ei ole Ammatti Raivooja tainnut kuullakkaan metsiemme kuusettumisesta? Tilastot eivät anna selvää kuvaa ongelmasta, koska karumpi osa Suomesta (pohjois-Suomi) on valtakunnallisesti yleensä tilastoitu samaan keskimäärin viljavamman etelä-Suomen kanssa.

Etelä-Suomen metsäkeskusten tilastoissa kuusenistutusten osuus kaikista istutuksista on ollut jo yli 2 vuosikymmentä hälyttävän korkealla tasolla. Kuusen luontainen taimettuminen koivikoiden ja männiköiden alle on ollut nopeuttamassa kuusettumiskehitystä.

Jääkauden jälkeen metsittyminen oli tapahtunut pioneeripuulajeilla, eli lehtuipuilla ja männyllä. Kuusi tuli alikasvuksena hitaasti myöhemmin. Nykyisin lähes kaikki avohakkuualat on istutettu etelä-Suomessa melkein poikkeuksetta suoraan kuuselle. Vaikka hirviongelma näin on taimiasteella pienempi, on keväthallasta ollut monin paikoin suuri riesa ja lisäkustannus.

Rauduskoivun luontainen tulo männyn tai kuusen taimikoihin ei ole taloudellisuuden kannalta hyvä asia, koska ra-koivu hyvin kasvaakseen tarvitsee lehtomaisen maapohjan tai lehtopohjan.

Kuusentaimikoiden mahdollinen ”hoitamattomuus” voi monessa tapauksessa johtua siitä, että kuusentaimet ovat kärsineet keväthalloista sen vuoksi, kun alueille ei ole hirvituhojen pelossa uskallettu istuttaa keväthallaa paremmin kestäviä rauduksen tai männyn taimia.

Kyllä minä olen tosi surullinen yhteiskuntatalouden ja monimuotoisuuden heikkenemisen vuoksi nykyisestä nopeasta kuusettumisesta, mitä tapahtuu myös Ruotsissa. Siellä siihen ongelmaan uskalletaan kiinnittää jopa tiedotusvälineiden kauttakin huomiota.

Ammatti Raivoojalle:
Kyllä ra-koivu voi uudistua luontaiseti myös lehtomaiselle kankaalle, JOS avohakattu puusto on ollut melko tiheää kuusikkoa ja ra-ko siemenpuut riittävällä etäisyydellä, sekä itävää siementä tulee riittävästi tuoreeseen ja laajaan muokkausjälkeen. Riittävän pitkä kostea jakso siemenen varisemisen aikoihin varmistaisi ensin siemenen itämisen.

Myös luontaisesti syntyneillä ra-ko-taimilla on alkukehityksen aikana melkoinen hirvituhoriski kauempana asutuksesta tai vilkkaista teistä. Männyntaimilla hirvituhoriski kestää paljon pitempään kuorivaurioriskin vuoksi.

Vaikka ”kaikki muut tilanteet” otetaan huomioon, on etelä-Suomen metsien kuusettuminen kaikilla mittareilla mitaten suuri ongelma nyt ja tulevaisuudessa.

Ammatti Raivoojalle:
Ei sieltä metlan tilastosta löytynyt mitään ihmettelemistä. Tietysti sinä puolustelet kuusettumisen merkityksen vähättelevää kantaasi männyn kylvön suhteellisen suurella osuudella, eli kun oli männyn istutuksen kanssa melkein yhtä paljon kuin kuusen istutus. Ilmeisesti näistä mäntyaloista huomattava osa vaurioituu tai tuhoutuu hirvien syönnösten jäljiltä. Vastaavasti kuuselle istutetuista aloista osa tuhoutuu tai vaurioituu, koska oli istutettu kuuselle hirvituhoriskin eliminoimisen vuoksi, mutta kituvat keväthallojen seurauksena.

Kyllä puulajivalinta pitäisi pystyä tekemään turvallisesti maapohjan ja puulajin vaatimusten perusteella eikä hirvitalouden asettamilla ehdoilla.

Kestävästi kehittyvä Pohjois-Karjala. PK:n biosfäärialueen talviliite 2015. 30.12.2014:
Sivulla 8, Tuloja muustakin kuin puusta: ”PTT:n tutkimuksen mukaan (Pellervon taloustutkimus) ekosysteemipalvelujen myyminen kiinnostaisikin metsänomistajia. METSO-yhteitoimintaverkostoihin, maisemanhoitoalueisiin tai yhteismetsiin kuuluville metsänomistajille lähetetyssä kyselyssä noin puolet vastaajista ilmaisi kiinnostuksensa hiilensidontapalvelujen myymiseen. Luonto- ja maisema-arvokauppa kiinnosti noin 40 prosenttia.”

– Ilmeisesti hirvestysmatkailua pidettäisiin ”hiilensidontapalveluna”, koska tuloa tulisi metsästä, mutta puuta ei poistuisi (ainakaan myytävää puuta). Matkustajalentokoneet ja päästöt kuitenkin tupruttavat hiiltä, vai miten se menee?

”METSO-ohjelmassa valtio maksaa korvausta siitä, että metsänomistaja ei hakkaa metsäänsä vaan pitää sen koskemattomana luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Suomen valtio on asiakas ja ostaja.”

– Oliskohan sekin monimuotoisuutta, kun säästettäisiin metsässä sakemanneille metsästettäväksi hirviä? Ilmeisesti näin arvokkaaseen toimintaan valtion rahat riittävät. Vielähän velkaa saa edulliseen hintaan ulkomailta.

Paperin kysynnän rajun vähentymisen jälkeen hieman hataralta pohjalta aloitettu laaja tutkimustoiminta ja niiden pohjalta aloitettu enemmän arvoituksiin perustuva tiedotus on lähestymässä kliimaksia. Esimerkiksi Karjalainen kertoo jo melko suoraan metsästysmatkailun käyttämättömistä mahdollisuuksista. Myös kyläyhdistysten aktivointi metsästysyhdistyksiin päin kuulunee alkuperäiseen MMM:n strategiaan. Sieltäkö olisi ministeriön mielestä tulossa rahasampo ja työtilaisuuksia maaseutukylien vähenevälle väestölle?

Tällaisia ”hiilensidontapalveluja” voisi tietysti vapaasti kehitellä, kunhan hirvikannat ajetaan ensin alas tai huolehditaan elukoiden tarhaamisesta. Onhan meillä muutakin metsästettävää. Näin pitäisi ajatella ministeriössäkin, jos aiotaan kehittää Suomea tasapuolisesti ja yhteiskunnan kokonaisetua ajatellen.

Mielestäni kuusettumisongelma ei poistu hirvestysmatkailua kehittämällä. Ei myöskään tuottavia työpaikkoja sillä lailla muodostu, eikä valtiontalouden tila kohennu, päinvastoin. Hiilensidonnassakin voi käydä toisin päin ellei salakuljetuksia ryhdytä kehittelemään.

Ilmeisesti hyväpalkkaiset virkamiehet haluavat turvata eläkepäivilleen hyvät hirvestysmahdollisuudet. Sitten makkaratulilla voisi suppealle piirille kerskua valtiovallan harhauttamisesta ”hiilensidontapalvelulla” tai muun oudon termin avulla. Ilmeisesti Eduskunnassakin vain vajaa 10 % edustajista tietää, mihin Eduskunnassa vähän aikaa sitten esitelty ”Valtioneuvoston metsäpoliittinen selonteko 2050” on Suomea todellisuudessa viemässä. Liekkö ko. selonteko jopa virallisesti hyväksytty?