Ainut mikä tässä järeysrunkohinnoittelussa on mielestäni huonoa, että

Hän ei kommentoi tarkasti sitä, kuinka paljon hinta voi muuttua arvioidun järeyden muuttuessa.

”Hintahaitari voi kuitenkin olla useita euroja”, hän kuvailee.

Eli et kauppaa tehdessä tiedä kuinka paljon hinta ns elää, toki heillä voi tehdä myös ns tavallisen tukkikaupan tavaralajien mukaan.

Runkohinnoitteluahan on haluttu koska se yksinkertaistaisi puukauppoja kun ostaja voisi valita pelkän hinnan perusteella(jos/kun kaikilla olisi runkohinta).Ei tarvitsisi ennalta arvioida saati vahtia katkontaa.

Tässä on teollisuuden kannalta se ongelma että jos puunmyyjä valitsee aina korkeimman mottihinnan niin sillä on puun hintatasoa nostava vaikutus (eli vaikutus on huono).Siksi on keksitty tämmöinen järeysrunkohinnoittelu jossa et kauppaa tehdessäsi tiedä millä hinnalla olet kaupat tehnyt.Sillä kätevästi pystyy kadottamaan tarjousten tarkan vertailun.

”…Siksi on keksitty tämmöinen järeysrunkohinnoittelu jossa et kauppaa tehdessäsi tiedä millä hinnalla olet kaupat tehnyt..”        Tämähän ei pidä paikkaansa.

Jos teet päätehakkuukaupan em. systeemillä, siinä ostomies määrittelee ja kirjaa ”taulukkohinnan” ja sen muutoksen leimikon rakenteen mukaan järeyden perusteella. Hakatessa runko rungolta alkaa muodostua keskijäreys kullekin puulajille, joka näkyy päivittäin näytöllä ja lopulta mittiksessa. Taulukon mukainen korjaus tulee sitten puukauppatiliin yksikköhinnaksi.

Järeysrunkohinnoittelussa katkonnan spekuloinnista loppuu kokonaan, ja siihen vaikuttava runkojen laatuisuus. Etämetsänomistajille se on tietenkin ”helpotus”, kuin myös viisasteleville paikallisille…

Maastossa tehdyn leimikon etukäteisarvioinnin merkitys puukaupassa korostuu runkojäreyshinnoittelussa. Kuten Visakallo totesi, täytyy entistä tarkemmin tietää mitä on myymässä.