mitä järkeä on uudistaa metsiä tapion antamien ohjeitten mukaisesti kun se näyttää olevan varsin kannattamatonta verrattuna että uudistaisi metsälain normien mukaan…
Myin ensiharvennuksien yhteydessä reilu vuosi sitten runkohinnalla kakkosharvennuksia jonkin verran. Olin ihan tyytyväinen hintaan ja ajattelin kokeilevan. Minusta siihen tilanteeseen ihan hyvä homma kun tekijänä oli sellufirma niin ei tarvinnu katkontoja kytätä. Hyvin se meni, hakkuu jälki oli hyvää ja litratilavuudet oli aikalailla arvioissa.
Summaan vielä mehtäukon kanssa käydyn keskustelun annin. Rungonosahinnoittelun etu myyjän kannalta on että tukkiosuuden latvapäähän jäävistä hukkapaloistakin saisi tukin hinnan. Ostajan kannalta sen etu on että katkontapituuksista ei tarvitsisi enää sopia. Eräänlainen tavaralajimenetelmän ja runkohinnoittelun välimuoto siis. Kiitos ja näkemiin.
Alkaa tuo Annelin esityksen järjettömyys näkyä. Voi vain arvailla mikä olisi jatkossa tukin hinta kun nämä hukkapalat ja välivähennykset huomioitaisiin tukin hinnassa. Kuka todellakin uskoo että sillä ei olisi mitään vaikutusta maksettuun tukin hintaan. Onhan nykyiselläänkin runkohinta pääosin edullisempi tapa ostajalle kuin tavaralajihinta. Eihän sitä muuten niin käytettäsi. Ei tarvitse uskoa että ostaja ottaisi sellaisia ostomenetelmiä käyttöön joka lisäisi heidän puusta maksettavaa hintaa. Runkohintaa käytetään niissä kaupoissa joissa katsotaan että se on ostajalle kannattavaa.
Tässä on muutama hlö vaatinut hukkapaloille tukin hintaa, joita ei sahat voi edes jalostaa!?…” Ostajan kannalta sen etu on että katkontapituuksista ei tarvitsisi enää sopia…” Hoh hoijjaa tätä logiikkaa!
No sittenkö lyhyille lumpeille ja tyveyksille kuidun hintavaade, joita niitäkään ei voi hyödyntää..?
Mehtäukko maalailee perättömiä uhkakuvia: ei olla vaadittu laatuvähennyksille tukin eikä kuidun hintaa, elleivät ne täytä laatuvaatimuksia.
”Hukkapala” on siis tässä yhteydessä sellainen puun rungon osa, joka muuten täyttää tukin laatuvaatimukset, mutta ei sovi juuri kyseisen ostajan juuri sillä hetkellä käyttämiin tukkimittoihin. Luulisi että ainakin liimapuuta voi tehdä erikoisen pitkistä tai lyhyistäkin kappaleista, jotka eivät sovi puutavaraliikkeen myyntivalikoimaan. Näiden avulla hukkapaloja jäisi vähemmän.
Puun ostajat kyllä väittävät, että tukki pyritään ottamaan ”tarkasti”, eli hukkapaloissa ei varmaan puhuta poikkeustapauksia lukuun ottamatta suurista puumääristä.
Ymmärrän että tämä on hyödytöntä taistelua tuulimyllyjä vastaan; muutosvastarinta on jämäkkä. Voidaan jatkaa mittojen ja tarjousten kanssa vatulointia kuten ennenkin – ja mhy työllistyy! Jotain hyvääkin.
Oishan se kiva tietää miten ja millätiedoin yhtiöt määrittää puuston koon laadun määrän, satelliittikuvistako? Firmallehan on ihan sama jos kauppkohtisessa hinnoittelussa tapahtuu virheitä vaikkapa 30 prosenttia puoleen tai toiseen kunhan se keskiarvo on ns oikea. Yksittäistä metsänomistajaa se saattaa joskus kirpaista.
Kumpi on suurempi moka myydä männyn päätehakkuu runkohinnalla 45€ m3 vai tukina hintaan 65€/m3. Sanotaan että tukkia on 250m3/ha ja palsta on hyvien teiden vieressä
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.