”…Tukkiosuuden keskellä olevien mutkien ja..” on tietenkin kuitua ao. hinnallaan. Lumppi on lumppi,-ötökälle, tai jos ei mo kantele repussaan liiteriinsä. OK.
Millä oikeutuksella latvan ”tukki”hukkapätkästä olisi maksettava. Puukauppa on vapaa-ehtoinen ja sopimus. Jos se olisi jonkin tahon (eu..) junailema pakkomyynti, asia voisi olla toinen ja junailija maksaisi?
Nostokoukku. Pystymittaa käytettiin koko kauppatapahtuman ajan myös luovutusmittana, ellei toisin sovittu.
Kun puulajeja oli useampi, samoin puutavaralajeja, eikä myyjät olleet yhtä valveutuneita kuin tämän palstan salaliittoteoreetikot, niin silloin, kun eri tavarat menivät samaan paikkaan, otti ostaja vastuulleen koko puumäärän. Mutta kun esim kut meni Pohjan sahalle, kuk meni Jämsänkoskelle, mät meni Kinnaskoskelle, mäk Mänttään jne, piti tehdasmitta ottaa joka kuorman kohdalta.
Eli kuusen määrä oli just oikein, mutta tukin ja kuidun suhde heitti jne.
Opiston aikoina vielä harjoiteltiin pystymittaa, verrattiin sitten muihin tapoihin, alkaen metsurin kaarimitasta ja päätyen upotusmittaukseen.
Siis ensin sovittiin kauppa, sitten tuli mittaryhmä, joka leimasi toki jokaisen poistettavan puun, sitten alkoi savotta. Ennakkoluulot olivat vahvat, mutta niistäkin selvittiin.
En ole Mm muuttanut viestiäni, mutta olen voinut selittää sitä huonosti. Kuten on jo muutamaan kertaan tullut mainittua: vain tukin mitat ja laadun täyttävästä rungon osasta tukin hinta, ei välivähennyksistä tms. Latvasta kyllä, sikäli mikäli mittalaite pystyy hukkapätkän tukiksi mittaamaan.
Mehtäukko kysyy millä perusteella. Sillä perusteella vaikka että puukauppasopimuksessa lukee sovittu tukin latvaläpimitta.
Joo. Hakattiin aukot palkan perusteena pystymitta. Olin itsekin pystymittaamassa joinakin kesinä. Harvennukset tehtiin ”Visaksilla”, jonkinlaisella alueellisella elektronisella mittasaksilla. Saksit arpoi aina tarkemmin mitattavan koepuun, runko palasteltiin mittaamalla läpimitat koko pituudelta. Saksit eivät päästäneet eteen päin ennenkuin tiedot koko rungolta oli syötetty. ”Perusrungoista” mitattiin vain rinnankorkeusläpimitta.
Visaksien jälkeen tuli Masser = metsurimittauksen kehittyneempi versio. Iltaisin piti purkaa päivän tiedot koneelle. Metsurit pysyivät melko tarkkaan kärryillä, paljonko tili karttui. Sanoivat jotkut, että se oli ”Piiska” selän takana. Isommissa leimikoissa huomattiin, että pinomitta antoi tuntuvasti pienemmät kuutiot.
Kun noita vanhoja mitta- ja kauppatapoja käy läpi, niin huomaa helposti, että samojen kysymysten äärellä on oltu ennenkin kuin mitä tässä viestiketjussa.
Pystymitassakin on ollut pakko laskennassa ottaa huomioon mahdolliset keskimääräiset välivähennykset, lumpit yms.
Toi on totta mitä jätkä edellä kirjoitti että metsuri mittaus antoi paljon isommat kuutiot mitä pinomitta. Pinomittaa ei saanyt käyttää työmittana pitkälle kuitupuulle, tyonantajat sitä yritti saada, mutta metsuriliitto aina torjui.
Nyt täytyy sanoa kuin team Ahma: ”Nythän mä vasta hokasin”. Visaksilla mittasiin yksinään urakalla pystymittapalstoja, taksa oli 21 penniä/runko. Harvassa männikössä piti liikkua liukkaasti, että palkoille pääsi. Se edellä kuvaamani harvennusten mittalaite oli Jätkän mainitsema Masser.
On se kumma, ihme ja kumma, vaalitulos pystytään etukäteen selvittämään otannalla mutta metsän puustoa ja hakkuukertymää ei. Siihen vaaditaan satellimittaus tai krone… hajontaahan se pukkaa….
AJ ”…Mehtäukko kysyy millä perusteella. Sillä perusteella vaikka että puukauppasopimuksessa lukee sovittu tukin latvaläpimitta…”
Mutta kun on mitta-, ja laatuvaatimukset johon kuuluu latvan minimi-ja maksimimitta. Eikö ole aika hutera peruste irrottaa kokonaisuudesta yksi mitta- ja laatuvaatimus…?!
Voimme varmaan mehtäukon kanssa todeta että olemme tästä eri mieltä. Kokonaisuuteen kuuluisi kyllä muutakin kuin sovitusta minimiläpimitasta kiinni pitäminen, tärkeimpänä uudistuksena jo aiemmin mainittu katkonnan vatuloinnin lopettaminen.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.