Kaikkihan me ollaan loppuin lopuksi yksinkertaisia…
”…2.seuraava pölli kuitua tai hylkyä vian mukaan, poikki ja taas 3. seuraava pölli tukin nimellismmitan mukaan jos läpimitta riittää… ???”<
Kyllä noin..2. kuitua pituusmitan mukaan tai hylkyä lumpaten tarvittavasti. 3. ja seuraava kuten ”normaalisti”, mutta jos läpimitta tai muu syy ei riitä nimellismittaan, tämä eräs sakki vaatii sille lyhyelle tumpille kuitenkin tukin statuksen ja – hinnan. !!?
Täällä on alettu kompastua lillukan varsiin, kun kokonaisuus ei ole hallinnassa. Minulla on tontilla runsaasti tukkikokoista puustoa, en näe yhdessäkään rungossa sellaista mutkaa, joka pitäisi lumppaamalla poistaa. Niitä lienee vajaa prosentti hehtaarilla eli ei mitään merkitystä.
Suoriutuva porras:” Jätkällä tämä käyttämättä jäänyt resurssi on moton tietotekniikka ja sen suomat mahdollisuudet.”
Näyttääpi ihan siltä, että vajaaksi on jäänyt suoriutuvalla – kuten myös mrhtäukolla opiskelu moton titotekniikan parissa, taikka sitten kummallakin on niin ikivanhan konerohjot, joissa ei tietotekniikkaa ole enempää kuin vedettävässä herätyskellossa.
Esim välivähennys voidaan tehdä kätevästi niinkuin Annelikin on sen siististi esittänyt. Kun tukissa on vika, jonka alapuolelta on saatu ihan kunnollinen tukki, mutta vikakohta (puoli metriä) ei kelpaa tukiksi sen voisi aivan helposti mitata, mutta ei katkaista, = luetaan kuitupuuna tms. Jatketaan tukiksi mittaamista ja kaikki tulee metsästä pois.
Tyyppi, joka ei pysty välivähennystä tekemään voi jatkaa kortistossa oloaan läpeensä tyytyväisenä.
En ymmärrä, mistä noita mistään mitään käsittämättömiä – mieheksi itseään kutsuvia typeryksiä sikiää aina silloin / tällöin.
Käytännössähän tuollainen rungonosahinnoittelu on jo ollut olemassa siihen aikaan kun oli pystymittaus joitakin vuosikymmeniä sitten. Silloin laskennallisesti määräytyi tukkiosuus, ostaja sai sitten katkoa puut miten parhaaksi näki. Tehtaalla puut mitattiin usein uudestaan, mutta myyjä ja puun korjaajat saivat maksut pystymitan perusteella.
Jätkä vaan pysyy kortistossaan, kun ei riitä järki perustella väitöksiään. Ja aina seuraa hätähuuto: ”En ymmärrä, mistä noita mistään mitään käsittämättömiä – mieheksi itseään kutsuvia typeryksiä sikiää aina silloin / tällöin.” !!
Kuvitellaanpa että otetaan välivähennys tukkipuun katkontaan. Tottakai se voidaan moton ohjelmaan sellainen tehdä. Mutta kun ajatellaan sitä ostajan kannalta niin sehän ei toimi mitenkään. Ostaja katkoo puut tietenkin sen mukaan mitkä on heidän jalostetun puutavaran myynti pituudet. Jos kesken tällaista pituutta joudutaan välivähennyksiin niin jatkojalostus pakkauskokoihin ei toimi mitenkään. Miten ostaja voi määrittää pituuksia jos osassa pituuksista on välivähennyksiä. Sen perusteella se joutuu tekemään uuden katkaisuaseman jossa nämä välivähennetyt puut katkotaan. Sillä eihän mutkaosalla sahurikaan mitään tee. No mitä luulette että miten tällainen vaikuttaa tukkipuun hintaan ? Se tekee saman mikä koivutukille tapahtuu. Huonosta laadusta maksetaan huono hinta. Ketä tämä palvelee ? Ei ainakaan metsänomistajaa.
Kaikki keskustelijat tietävät, että välillä tukista jää osa hyödyntämättä siksi että ostajan mitat eivät sovellu runkoon. Voisi ajatella niin että rungonosahinnoittelussa nuo mitoista ja vioista johtuvat hukkapätkät koituvat välillä ostajan ja välillä myyjän tappioksi. Ostaja huomioi sitten tarjousta tehdessään rungon järeyden, oksalaadun ja vikaisuudet.
Välivähennyksen ajattelen mielessäni niin, että jos se ei täytä tukin tai kuidun mittaa ja laatua se jää metsään. Ehkä selkeämpi tapa loppukäyttäjän kannalta? Jos hakataan tyvilahoista kuusikkoa, metsän voi jäädä useampi metrikin tyvilumppia.
Vähän tulee sellainen olo että osa keskustelijoista ei ole vieläkään (16 vuoden jälkeenkään) ymmärtänyt rungonosahinnoittelun pihviä. Hyöty myyjälle on että hänen ei tarvitse vahtia katkontaa (paitsi lumppeja ja minimiläpimittoja mikä on helppoa), ja hyöty ostajalle on että hän saa katkoa just eikä melkein niin kuin haluaa. Onko ymmärretty (epäilen)? ?
Kuten Mm joskus totesi, se pudottaisi kauttaaltaan tukin hinnan.
”Käytännössähän tuollainen rungonosahinnoittelu on jo ollut olemassa siihen aikaan kun oli pystymittaus joitakin vuosikymmeniä sitten. Silloin laskennallisesti määräytyi tukkiosuus..” Tuo on e-salolta niin ja näin.
Nythän moto tekee lahjomattomasti ehdotuksen, kuinka tukkiosuus on parasta jakaa jos ei ole vikanaisuuksia.Ei pystymitankaan tukkirunkoja voinut kuiduksi tai toisinpäin katkoa ilman aihetta.
Välivähennys on osa kahden tukin välillä. Sitä ei ole katkaistu pois, vaan ajatuksena on, että tukki sahataan sen ”natsan” kanssa ja tasaamossa tarvittaessa leikataan pois.
Menetekmän etuna on se, että kun tukista aina halutaan pitkää sydäntavaraa, se onnistuu natsatusta tukistahyvin usein. Sivulautojen ei ole niin väliä. Ja tulee hyvää haketta.
Tuolla aikaisemmin oli esillä MH:n natsamenetelmä, joka kylläkin oli kehitetty vanhoihin männiköihin, joissa oli metsäpalo vioittanut tyviä tehden isomman tai pienemmän palokoron tyveen. Olen nähnyt – ja kaatanutkin petäjiä, joiden tyvissä on ollut kolmenkin eri ajanlaskun palokoro. Mänty kestää kulon, koska yli satavuotiaassa männyssä on kilpikaarna n. viiteen metriin saakka.
Hyvässä lykyssä tukista tulee kaksi – neljä täyspitkää sydänpuulankkua ja tyvessä on laatu jopa superhyvää.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.