Miksi olisi vaikeampi kertoa metsän arvo tietämättömälle runkohinnoittelulla? Yksinkertaisempaahan se on. Jos aletaan puhua puutavaralajeista niin silloinhan täytyy myös ymmärtää tukin mitta ja laatuvaatimukset jne. Tarjotaanko siellä etelässä sitten runkohintaa lähtökohtaisesti?
Jätkälle on todettava ,että sieltä moton penkiltä löytyy se tukin katkontaan koulutettu ammattilainen. Koulutuksessa käydään läpi huolella mitta ja-laatuvaatimukset. Lisäksi sahakäynneillä todetaan asiat käytännössä arvioimalla vastaanotettu materiaali. Ne vajaalaadut ovat näyttävästi esillä ,joten ei jää epäselväksi ,mikä kelpaa ja mikä ei .
Laatua valvotaan sahalla niin tehokkaasti ,että motokuski saa palautteen tekemistään puista minuuteissa ,jos laatu ei ole kohdallaan. Sitten ollaankin tehostetussa tarkkailussa niin kauan ,kun asia on kunnossa. Näitä asioita on muiden osapuolien turha tulla neuvomaan. Saha on ainoa taho ,joka tietää laatuvaatimukset ja asiakkaidensa tarpeet.
Kyllähän tällä tavaralajikaupalla saadaan isäntien päät sekaisin ,jos halutaan. Esimerkiksi mhyn:n valtakirjakauppaan päätyvä laadultaan vaatimaton leimikko saattaa saada väliportaassa ”mausteita”, joilla kaupat saadaan aikaan. Ostaja voi nielaista syötin sellaisenaan ,mutta kuka ottaa vastuun silloin ,kun leimikkotiedot ovat aivan jotain muuta ,kun olosuhteet palstalla? Todellinen puuston laatu mahdollistaakin vain niukan tukkisaannon ,vaikka kaupan yhteydessä on sekä myyjä ,että ostaja viritetty odottamaan lihavampaa saalista. Kun isäntä sitten nostaa maitonsa laihasta puutilistä ,aletaankin syyttää ostajaa huonosta katkonnasta . Tämä siitä huolimatta, että arvio on ollut alunperin syvältä sieltä ,minne päivä ei paista.
Käyttämällä runkohinnoittelua pettymyksiä syntyy vähemmän ja niukemmallakin osaamisella pärjää. Tarjouskisassa pyydetään vain kaikilta ostajaehdokkailta runkohinnoiteltu tarjous ja katsotaan , minkä toimijan lukemat näyttävät parhaimmilta. Kyllä siitä hyvästä leimikosta maksetaan paras hinta oli hinnoittelutapa mikä tahaansa. Kilpailu pitää siitä huolen. Lisäämällä vaikeasti todennettavia muuttujia yhtälöön kaupankäynnin vaikeaselkoisuus vain pahenee eikä tili ole lopulta yhtään isompi.
Ymmärrän toisaalta tuo jätkän kritiikin. Kun opetin yhden talven yläasteelta tulleita tai aikuiskoulutukseen tulleita oppilaita katkonnasta niin noinhan se piti opettaa kuin jätkä siitä toitottaa. Ensiksi rungosta erotellaan tukkiosuus ja sitten otetaan käteen laskin ja katkontataulukko ja ruvetaan mittaamaan mitenkä tukkiosuus katkotaan mahdollisimman tarkkaan laatukriteerit huomioiden. Jokainen joka tuolla maastossa on työskennellyt tietää hyvin että tässä on vain osa totuus. Jos silloin olisi samalla opetettu katkonta matriisi ja hintalistat ja jne olisi oppilaat menneet ihan sekaisin. Yllättävää tässä on että jätkän tietotaito on pysähtynyt samalle tasolle näiden oppilaiden katkonnan perustiedon kanssa.
Jos 55 tukissa on 55mm lenkoutta, niin miten paljon eroaa sahatavara jos se sahataan tukista jossa 60mm lenkoutta. Kysyn vaan. Jos raakkeja ei tule yhtään, niin silloin on mennyt kyllä tukkia kuituun. Näin voi jokainen järkeillä.
Jos kyse on keskivertopölkystä, niin tuosta 60 mm:n tukista , joka ”pohjoismaisen sahaustavan mukaan sahataan tukin ollessa kyljellään, on lopputuloksena se, että toisesta puolikkaasta (olettama on, että sahalla aloitetaan niin, rttä yksi terä lähtee ydintä pitkin ja tyvelläkin on hyvin lähellä ydintä) -niin jo sydäntavara, joka on 50 mm paksua, saattaa keskivaiheilla pituutta, jäädä esim 5 mm:n verran vajaasärmäiseksi. Riippuu toki tukin läpimitasta.
Lisäksi toisessa puolikkaassa on tuntuvasti lylyä, joka vetää saheen lapevääräksi. Oikeaa kyllä kuivaamossa, mutta lyly on aina lylyä.
Jos tukki on tasapaksu, mutta edelleen lenko, saattaa sahauksessa siitä köyryyn puolikkaaseen jäädä vajaata päähän, josta se on helppo tasata pois.
On myös sahakoneita, jotka sahaavat ytimen mukaan, eli käyräsahauslaitteet.
Rukopiikki. Eräs tuttava hakkuutti nuorta männikköä laatuharvennusperiaatteella, eli eräs eläkkeellä oleva metsuri hakkasi tuttavankauppaa hänen männikkönsä harvennuksen.
Metsä kyllä kaunistui silmissä. MHY:n toimari oli katsellut tukkeja ja puistellut päätään. Ei kelpaa MG:lle,
Luovutusmittaus sahalla – n. tuhat tukkia, kaksi raakattiin kuituun liian ohkaisina.(latvat olivat kärsineet kuljetuksessa, nekin sahattiin kyllä.) Tiedän, että metsuri hipaisi sahalla pienten tukkien latvan kyljistä puutakin muutaman millin pois.
Jos raakeista maksetaan kuidun hinta niin hankintahakkaajan kannattaa tehdä kaikki vaan tukiksi laadusta välittämättä. Usein hankintakauppasopimuksessa ei lue raakeista mitään. Kerran minulle niistä ei maksettukaan mitään ja kerran maksettiin tukin hinta.
Ostava saha myy kuidut UPM:lle, taikka polttaa ne omassa lämpökeskuksessaan, josta myy lämpöä läheisekke kirkonkylälle, eli se ostaa myös energiapuuta lähialueeltaan.
Sivulla 39 kirjoitin: Rungonosahinnoittelu ei vain voi toimia, sillä havupuussa ei ole välivähennysmenetelmää. Tai niitä lyhyitä tumppeja täytyisi jonkun alkaa liimailla sahan katkonta-aseman jälkeen pötköön… Eli on perusteetonta vaatia mittoihin käymättömille ”tukinosille” tukin hintaa.
Kun tuota rungonosahinnoittelua on tyrkytetty useaan otteeseen, kuinka Jätkä voi edellä esitetyillä seikoilla sitä puolustaa?
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.