No toki voit esittää harvennustavan, jos se on kohteeseen sopiva.
Tuo kännykällä kuvailu vastaa jollain tapaa relaskoopilla tehtävää arviointia. Eli puhelimen kamera tutkailee ppa:aa parhaan taitonsa mukaan. Joskus onnistuu, ei ihan aina.
Aikanaan käytiin polemiikkia siitä kumpi on oikeampi pysty vai pinomitta. Pystymitta oli oikeampi vaikka pinossa ois ollut enempi puuta. Mittaustavat eivät olleet kuulema vertailukelpoisia vaikka kummatkin antoivat oikean tuloksen, erikseen toteutettuna.
Miksi on noloa mitata relaskoopilla. Puhelin onnistuu joskus, relaskoopilla onnistuu aina, jos ei ole kovin kierosilmäinen mittaaja. Mutta tietenkin relaskoopilla mitatessa tarvitaan kumpaakin kättä ja puhelimen joutuu silloin laittamaan taskuun. Tulee orpo ja yksinäinen olotila.
Tolopaiselle tiedoksi, että sekä tukki – että kuitupinon kyljessä on lappu, jota tutkistelemalla saattaa täysissä sielun – ja ruumiinvoimissa olevalle selvitä jopa muitakin asioita kuin vain myyntitapa.
Mitäs tietoja Jätkä noista pinojen lappujen numerosarjoista osaa päätellä, jos ei kuulu sisäpiiriin. Minullakin oli kerran pinossa lappu omistajan puut, niin vain häipyivät eikä kukaan tiedä minne.
Siinä tarvitaan todellakin keskimääräistä älykkäämpää, etten sanoisi suorastaan entistä metsäoppilaitoksen lehtoria, että ymmärtää, mitä lappuun on räntätty. Pitää olla myös ihan riittävä näkökyky ja lukutaito: ”Runkohinnoiteltu leimikko” – tarkoittanee, että pinossa olevat puut on ostettu runkohinnoittelun perusteella.
”Puistokemisti ei toki tuosta ymmärtäisi mitään.
Onhan lapussa myös numeroita, mutta Jätkä on sen verran koulutettu, ettei välitä numerosarjoista, joita hänen ei tarvitse tulkita.
Kyllähän lapuissa eri numerosarjoja vähintään yhtä paljon tarvitaan, kun on eri laatuja ja osoitteita, mihin puita kuskataan. Kahdeksan on meikäläisen leimikolta ennätys tähän asti.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.