Leikitään ajatuksella ,että leimikolla on 350 motin puuta ja 100 kpl 20-litraisia ”tilkkeenä”. Tässä esimerkissä keskijäreys tippuu yli 20% pienten runkojen takia. Näitä tikkuja voi olla monilla leimikoilla satoja hehtaarilla.
Ei ole kuitenkaan runkohinnmoittelun vika, jos lopputulos on huono. Menetelmä kannustaa huolehtimaan metsän tasaisesta kehityksestä ja palkitsee siitä. Jos rajatapaus-kuiturungon kaataminen ennakkoraivauksen yhteydessä hirvittää, kannattaa kaataa ”potentiaaliset”rajatapaukset jo taimikonhoidon yhteydessä.
Voihan sitä leikkiä mitä tahansa. Minä vain satun tietämään tarkkaan minkälainen ko metsä on ja oli. 2-harvennus jossa ei todellakaan ennakkoraivaustarvetta ollut. Korjattujen puiden keskikoko 170 l. alaharvennuksena.
Kun nykyajan konehakkuu mahdollistaa tarkan miitaustavan ja järeyden mittaamisen niin kuin halutaan, niin miksi ei otettaisi – kun runkohinnoittelu-sana on keksitty, että kuitupuuleimikossa/kin mitataan kakistelematta koko mitantäyttävä runkopuuosuus. Ja maksu siitä.
Järeysluokituksella hinta just kohdalleen, koska mittalaitteet mahdollistavat sen. Kauppakirjaan järeyden vaikutus hintaan – ja se on siinä.
Kun vielä poistetaan kuskilta mahdollisuus syynätä keskijäreyttä koko ajan, niin tulostakaan ei moni alkaasi manipuloottemahan!
Totean jätkälle ,että se runkojen keskitilavuuden ”manipulointi” toteutuu ihan luonnostaan ,kun palsta on väärällään 10- 20 litraisia runkoja.
Puukikin sanoi tietävänsä ,mitä hänen palstansa sisälsi. Voisi kertoa ,kuinka paljon niitä pieniä runkoja oli verrattuna isompiin.
Tämä keskijäreys on aika konstikas asia. Olin jokunen vuosi sitten tekemässä Nilsiässä aukkoa metsään ,jossa suurimmat rungot olivat viisimottisia ja niiden katveessa kasvoi runsaasti 20-100- litran runkoja. Keskijäreys oli teoriassa sopiva ,mutta puut moton kouralle(762) liian isoja tai pieniä.
Toisessa tapauksessa minut oli ohjattu ennen aikojaan harventamaan liian pienirunkoista metsää. Asia saatiin kuitenkin täyttämään urakointisopimuksen ehdot ,kun enskaan liitettiin pieni väljemnyskuvio kasvattamaan keskijäreyttä. Ennen väljennykselle siirtymistä runkojen keskitilavuus oli 35 litraa ,mutta lisäksi hakattu väljennys nosti keskitilavuuden 50 litran yläpuolelle. Tämä oli myös merkitty enskaksi ja hakattiin enskan aptilla ilman tukki-tavaralajeja suoraan kuiduksi. Varsinaiselle enskalle ei olisi ollut kiirettä vielä 10:een vuoteen.
Järeysrunkohinnoittelu on ihan mielenkiintoinen mahdollisuus. Toivoittavasti ei johda siihen, että harvennuksia lykätään siinä toivossa että keskijäreys, ja tietysti poistumakin, kasvaa. Tähän voi olla houkutus hoidetuissakin metsissä. Itse olen kääntynyt sille kannalle, että hoidetunkin nuoren metsän ensiharvennus kannattaa, metsänhoidollisestä näköäkulmasta tarkastellen, tehdä heti kun edes kohtuullisen kertymän saa kasaan. Tällä tavoin jäävän puuston kunto muodostuu mahdollisimman hyväksi. Ensiharvennus on ennen kaikkea metsänhoidon toimenpide.
Onko siis kaikkien mielestä järeys yhtä kuin tilavuus? Minä olen aina ymmärtänyt sen paksuutena ja niin metsäsanastokin antaa ymmärtää, ei tosin täysin selkeästi:
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.