”Yläkanttiin on arvioita vähän vedettävä , että myyjän myyntihalut saadaan kasvamaan ja kauppa aikaan.”
Juuri näin.Ero on siinä että tavanomaisessa kaupassa tarjouksen mottihintaa on oikeasti korotettava,MG:n runkohinnassa voi ottaa järeystaulukosta arviohinnaksi vähän järeämmän puuston luvun.
”Oikeasti korotus” voi sekin olla mitä vain kuten suorittavakin jo edellä kertoi.
Muutama vuosi sitten seurasin vierestä, kun naapuri menetti puukaupassa pikkutukkikikkailulla (uusi hinta ”välitukille”) tuhansia euroja varoittelustani huolimatta. Ei auttanut tavaralajimenetelmäkään yhtään . Ennakkohinta sai olla mitä tahansa; loppumitassa selviää vasta saatu hinta.
Hyvällä alulla homma kuitenkin on , kun on päästy hinnoittelussa kahteen muuttujaan kymmenen vaikeasti arvioitavan muuttujan sijaan. Samalla vähennetään ”valvonnan” tarvetta ja saada sekin kohdistumaan selkeästi määriteltäviin tekijöihin.
Puuston laadun arviointi on tuottanut suuria vaikeuksia pitkään alalla olleillekin saati yksittäiselle maanomistajalle. Tavaralajien mitat ja kysyntä voivat vaihdella kaupantekohetken ja hakkuun välillä moneen kertaan. Kun tarvitsee osata arvioida vain kertyvät kuutiot ja puuston keskijäreys , huonommallakin osaamisella ja ennustajanlahjoilla pärjää.
Kysyntä ja ammattilaiset päättävät , miten puut katkotaan parhaan tuloksen edellyttämällä tavalla. Näin turvataan kyky maksaa puusta paras mahdollinen hinta.
No mikä estää ”jämptin” kokorunkohinnan käyttämistä pystykaupassa?
No se että silloin tarjouskilpailun voittaisi se jolla yksinkertaisesti on suurin mottihinta.Ongelma siinä olisi että kaikki sähläys,hämäys ja selitys jäisi pois.Pelkällä rahalla osto johtaisi hintatason nousuun ja sehän ei käy.
Vaikuttaa puun hinta riippuvan maksuhalusta, ei maksukyvystä. No sillä erotuksella, että sahat maksavat enemmän puusta silloin kun tuotteiden myyntihinta nousee. Selluntekijät eivät maksa. Inflaatiokorjaus on saatu, ei muuta.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.