Oikein hyviä pointteja edellä. Jos pyydetään runkohintatarjousta, on tarjoajan 1. käytävä leimikolla maastossa, ja 2. tiedettävä miten kohde on tarkoitus hakata (ylä- ala- vai laatu-).

Epäselvyyttä menetelmien eroista käytännössä tuntuu vain olevan edelleen olemassa.

lue edellä olevat kommentit ; yläharvennukseen kuuluu myös alaharvennusta…

Järeysrunkohinnoittelu on reiluin tapa puun hinnoitteluun. Se voisi tulla myös päätehakkuulle mutta siellä ilmeisesti ei lisäjäreyttä enää niin haeta.

Ongelmaksi harvennuksessa voi kyllä tulla tuo Puukin aiemmin mainitsema rusinat pullasta. Järeydestä maksetaan pienempien korjuukulujen takia ja sen takia, että järeämmista voi saada tukkia. Onko riskinä, että parhaita puita poistetaan ja huonoja jätetään?

Hyvähän se on ruotia uudehkon menetelmän mahdollisia huonoja ja hyviä puolia monelta eri kantilta.  Silmät ummessako sitä pitäisi luottaa kaikkeen uuteen mitä tarjotaan mehtäukon mielestä ?